Kolmas raskaus: Se tunne

Kolmatta raskautta edelsi huomattavasti suurempi pohdinta ja punninta kuin aikaisempia. Listasimme mieheni kanssa päidemme sisällä plussia ja miinuksia, olemmehan me insinöörejä. Lista tuntui täyttyvän miinuksista. Lapsimäärä tuntui hyvältä ja olimme toisen lapsen syntymän jälkeen ajatelleet, että ehkä tämä oli tässä. Kuitenkin takaportti oli pidetty raollaan koko ajan.

Kaiken sen punninnan jälkeen, vaikka järkiperäinen ajattelu antoi minulle selvän tuloksen, se tunne, se tunne, jota ei voi järjellä selittää, jyräsi kaiken muun. Haluan vielä. Jos minulle se suodaan, haluan vielä kolmannen lapsen. Kun M:kin oli sitä mieltä, että nyt tai ei koskaan, olin valtavan helpottunut, onnellinen. Onko lapsenhankinnalle lopulta mitään parempaa tai järkevämpää syytä kuin tunne?

Kaikki tämä prosessi käytiin läpi viime keväänä, kun olin uupuneempi ja väsyneempi kuin koskaan elämässäni. Tuntui, etten koskaan ole kunnolla hereillä, muisti ei pelaa, elimistö käy alikierroksilla, arki tuntui selviytymiseltä. Mieli oli apea, vaikken tuntenutkaan itseäni masentuneeksi. Useamman lääkärissä käynnin ja verikokeen jälkeen sain kesän korvilla kilpirauhasen vajaatoiminta -diagnoosin. Viitteet kilpirauhasen autoimmuunitulehdukseen olivat vahvat. Lääkitys aloitettiin pienellä annoksella, olivathan arvoni kuitenkin suhteellisen hyvät. Lääkitystä jouduttiinkin vielä nostamaan useampaan kertaan, kun arvot eivät meinanneet lähteä paranemaan.

Uskalsimme yrittää raskautta vasta lääkityksen aloituksen jälkeen. Ilman tyroksiinia en todennäköisesti olisi edes tullut raskaaksi niin helposti kuin se nyt kävi. Tulin raskaaksi oikeastaan aiemmin kuin osasimme aavistaa. Olisi ollut ehkä helpompaa, jos kilpirauhaslääkitys olisi saatu ensin vakiinnutettua, mutta menipä samalla rytinällä sitten sekin!

Kesämuistoja Kalajoen rannalta

Raskautta edeltänyt epävarmuus heijastui myös alkuraskauteen. Oliko ratkaisu oikea? Olemmeko hulluja? Paniikki, paniikki! Kun raskaus eteni hyvin ja tunsin varhain vauvan ensimmäiset liikkeet, mieli kuitenkin tottui ja vahvistui. Ei kyse lopulta ole vain minun päätöksestäni tai meidän päätöksestämme. Kyllä tässä on jotain suurempaa. Pitää vain uskaltaa luottaa.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mummon vaaleat piirakat

Kuva
Viikonloppu on mennyt pääosin harkkatöitä tehdessä koneiden ja laitteiden turvallisuuden sekä ympäristöterveyden parissa. Eilen illalla leivoimme kunnon satsin mummon vaaleita piirakoita pakkaseen ensi viikonlopun sukulaiskekkereitä varten. Nuo ovat kyllä niin ihania. Olisi tehnyt mieli syödä kaikki heti. Mummoni leipoi näitä usein, kun olin pienempi. Tänään söimme kerrassaan maukasta ja täyttävää halloumi-kanasalaattia paahdettujen siementen ja pähkinöiden kera. Minun oli tehnyt mieli halloumisalaattia siitä lähtien, kun Elina esitteli omansa blogissaan. Piirakoiden leipomisesta ylijääneestä taikinasta paistoimme basilikalla höytettyjä leipäsiä. Sopivat tosi hyvin salaatin kanssa. Tässä vielä vaaleiden piirakoiden ohje teillekin: 1,5 dl vettä 1 kananmuna 2dl maitoa 1tl suolaa 1-4rkl siirappia n.1,5l jauhoja 1ps kuivahiivaa 0,5dl margariinia Valmiiksi keitettyä riisipuuroa (reilun puolen litran maidon puuro) Vatkaa kananmuna ja hieman lämmitetty vesi
Lue lisää

Kuulumiset

Kuva
Aika on vierähtänyt edellisestä postauksesta ihan vahingossa. Syksy on tuonut mukanaan väsymistä ja tuntuu, ettei blogille ole löytynyt aikaa. Täällä kuitenkin ollaan hyvissä kantimissa. Suuria muutoksia elämään toi paluu työelämään viime viikolla Etätyö Tampereelle on lähtenyt mukavasti sujumaan ja pääsee välillä fiilistelemään Tamperettakin. Pojat viihtyvät vielä M:n kanssa joulukuun kotona ja tammikuusta poikia odottaa paikka mukavan tuntuisessa perhepäiväkodissa. Pikkuveikka on kasvanut hurjasti. Kävelee ja juokseekin jo. Sanoja tulee päivä päivältä lisää: "äiti!" "puu(r)oo", "kato, kato" jne. Isompi veikka on viihtynyt kerhossa ja muskarissa. Tuntuu kaipaavan ikäistään leikkiseuraa. T puuhastelee myös paljon piirtämisen, värittämisen, rakentelujen ja palapelien parissa. Uhmaa löytyy edelleen, mutta ehkä T:kin on jo tasoittumaan päin. T:n kanssa on ollut haasteita etenkin nukkuumaanmenojen kanssa ja sitä on joutunut monesti pysähtymään ja poht
Lue lisää

Täydellinen pippurikastike

Kuva
M teki minulle jonkin aikaa sitten hienon pihvi-illallisen taivaallisen pippurikastikkeen kera. Kastike sopii hyvin lihan ja esimerkiksi uunijuuresten kanssa. Uunijuureksista saa herkullisia sekoittamalla ne oliiviöljymausteseokseen (suolaa, paprikaa, yrttejä, pippuria..) ja paistamalla uunissa noin puoli tuntia 200C. M:n Pippurikastike Pihvien tai lihan paistorasva Voita ja öljyä Erilaisia pippureita  Suolaa n. 3tl Sokeria 4dl Kuohukermaa 2rkl Dijonsinappia Kuumenna öljy ja voi pannulla. Paista pihvit tai lisää uunilihan paistoneste rasvan joukkoon. Kaada kuohukerma pannulle paistorasvan sekaan. Lisää sinappi, pippurit ja muut mausteet. Kiehauta kastike kokoon ja tarkista maku. Rakastan kastikkeen kermaista ja makeaa makua.
Lue lisää