perjantai 20. maaliskuuta 2015

Pojat, vol 2: Isoveikka 2v 9kk


T on jo iso poika. Tuntuu, että T on kärsinyt muuttostressistä enemmän kuin kukaan muu meistä. Aikaa on vielä niin vaikea käsittää, että ei mikään ihmekään, jos hieman stressaa. Koko ajan pakkaillaan, muttei tiedä, koska se muutto oikein koittaakaan. Ja mitä se tarkoittaa? Otetaanko kaikki lelut mukaan? Entä sänky ja kaappi?

Pienoinen stressi on purkautunut T:n levottomuutena. Hän törmäilee lähes päivittäin milloin minnekin, kaataa juomalasejaan ja putoaa penkiltä. Puhetta ei uskota niin millään ja turhautumista meinataan purkaa pikkuveikan kiusaamiseen. T on tähän asti käsitellyt veikkaansa hyvin, eikä mustasukkaisuutta ole ollut. Nyt tuntuu, että T kiusaa veljeään etenkin, jos pikkuveikalla on harmi jo valmiiksi. Välillä äidin valtaa neuvottomuus, mitä tehdä kiukuttelevan ja tottelemattoman melkein kolmivuotiaan kanssa. Tilanteista selvitään onneksi puhumalla ja keskustelulla pienen aresti-istuskelun jälkeen.

T puhuu jo varsin sujuvasti. Joitain kirjaimia puuttuu edelleen, mutta puhetta riittää sitäkin enemmän! T:llä on vilkas mielikuvitus ja kaikenlaisia ajatuskulkuja käydään läpi. T laskee tavaroita ja esineitä sujuvasti viiteen ja joskus kymmeneenkin asti. Värit on hallussa pääpiirteittäin hyvin.

Poika viihtyy seurassa ja kaipaa leikkikavereita, joita on kiitettävästi onneksi naapurustosta löytynytkin. Uusien ihmisten kanssa T on kuitenkin aluksi ujo. Pienen pohdinnan ja äidin jalkojen taakse piiloutumisen jälkeen poika viihtyy seurassa loistavasti ja tuntuu kaipaavan ympärilleen muita lapsia ja aikuisia.

T tykkää pallopeleistä, duplo- ja junarataleikeistä, ulkoilusta, kepeistä, liukumäistä ja ruuanlaitosta. Kirjatkin ovat tykättyjä ja tanssiminen, tietenkin. Mäenlaskusta tuli lähes päivittäinen talvipuuhastelu ja lumien sulettua kaivettii esiin pyörä. Hän on kehittynyt kolmipyöräisellä Nopsallaan pyöräilyssä viikon aikana nopeasti ja nyt viiletetään menemään naama loistaen.

T nukkuu päiväunet säännöllisen epäsäännöllisesti. Välillä voi mennä monta päivää, että poika makoilee sängyssään tunnin, muttei nuku. Nyt on jälleen kulunut varmaankin viikko puolentoista tunnin päiväunilla päivittäin. T menee nukkumaan kahdeksalta ja herää noin seitsemän aikoihin.

Poika on yöt ja päivät pääosin kuivana, mutta vahinkoja sattuu silloin tällöin. Koko ajan vähemmän. Vaatteet T osaa jo suhteellisen hyvin riisua, joskin hän yrittää aina päästä helpolla ja toivoo saavansa palvelua. Samoin pukemisen kanssa.

T:n kanssa voi puuhastella jo paljon ja hänen kanssaan toimiminen ja paikkoihin meneminen on pääosin helppoa ja mukavaa. Hän käy omien sanojensa mukaan töissä "kooailemassa" (koodailemassa), ajelee hinausautolla ja käy töidensä jälkeen läheisessä hotellissa aamupalalla..Ravintolaan voisi mennä joka päivä. Niin ja ampumahiihtäjäkin hänestä kuulemma tulee.

Tiedättekö, mikä on pussikortti? -No, tietenkin kortti, mikä on pussissa.
Sylihätä yllättää ja keinussa pitää antaa "NIIN kovat vauhdit" ja jos ne ei riitä niin "Niin niin kovat vauhdit" ja jos nekään ei riitä niin sitten "Niin niin supe(r) kovat vauhdit!"

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Pojat, vol 1: Pikkuveikka 6kk


Pikkuveikka täytti jo reilu viikko sitten puoli vuotta. Hänellä on nykyään paljon asiaa, vaikka varsin hiljainen ja rauhallinen tapaus on edelleenkin. Veikalta on helppo saada hymyt kielen näytön kera. V istuu jo syöttötuolissa, syö itse avokadoa ja on nukkunut viikon verta yönsä ilman maitoa! Pari yötä on jo mennyt täysin heräyksettä ilta kahdeksasta aamu kuuteen. Poika ei lopettanut yösyöntiä itsekseen vaan ajattelin väsymyksissäni nukkua yhden yön esikoisen huoneessa. M:n ja V:n yö sujuikin hyvin pienillä tyynnyttelyillä ilman maitoa ja ajattelimme jatkaa samalla linjalla. Yövieroitus tapahtuikin näin melkein vahingossa. Reilu viikko siihen meni, että V nukkui ensimmäisen täyden yönsä.

Nyt tutkitaan kotia. Useamman kerran päivässä tulee tilanteita, että ihmettelen, mihin se pikkumies taas katosi. Yleensä hänet löytää jostain nurkasta touhuamasta johtojen kimpussa..Onneksi pojalla ei vielä ole hampaita. Yksi hdmi-piuha on kuitenkin jo onnistuttu imeskelemään hajalle..V ei vielä kontaa, mutta ottaa muutaman konttausaskeleen ja nostelee käsiään tavaroita tutkien.

Ruoka-arsenaali on laajentunut puuroihin, mutta lihaa ei olla vielä maistettu. V:lle maistuu kiinteät uskomattoman hyvin. On maistunut heti alusta asti. Olen joutunut hieman jarruttelemaan, kun pikkuveikan maha on ollut kovalla ja toisaalta, ettei alku olisi liian nopea. Vatsa on alkanut onneksi toimimaan puuron ja luumusoseen myötä paremmin.

V:n päivä sujuu yleensä jokseenkin näin:

6:00 Heräys omasta sängystä, jokeltelua sängyssä, aamumaito minun ja M:n sängyssä.
7:00 Ylös, aamupesut ja puuroa
8:00 Leikkiä isoveljen kanssa
9:00 Imetyksen jälkeen päiväunille joko omaan sänkyyn tai rattaisiin, jos olemme menossa ulos
10:00 Leikkiä ja maailman möllöttelyä ulkona tai sisällä
11:00 Kasvisateria ja jotain sormiruokailtavaa
12:00 Imetys
13:00 Ulos vaunuihin päiväunille
15:00 Herääminen, maitoa, leikkiä ja oleilua
16:30 Päivällinen, hedelmää tai kasvista
17:00 Puuhastelua
19:00 Iltapuuro, iltapesut ja imetys
20:00 Nukkumaan

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Muutoksen kevät





Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Meidän koti alkaa olla sekaisin. Muuttolaatikoita.

Tänä keväänä haaveemme kotiseudulle paluusta toteutuu, kun M aloittaa ensi kuun alussa työt Lahdessa. Muuttoon on enää muutama viikko! Tuntuu haikealta.

Muutto tuli nopeammin kuin osasimme aavistaakaan. M ei ollut edes vielä oikein ehtinyt alkaa etsiä töitä ja heti tärppäsi. Olemme viihtyneet Tampereella paremmin kuin hyvin. On ystäviä, on tutut ympyrät. Silti veri vetää takaisin kotiinpäin. Muutos oli helpompi tehdä nyt, kun lapset ovat vielä pieniä ja minun vielä ollessa kotona. Kummankin ei tarvitse löytää heti työpaikkaa.

Jännittää.

Naistenpäiväruusu ♥

Herkkuletut broilerilla, ananaksella ja porkkanalla


/* Google Analytics */