perjantai 11. joulukuuta 2015

Kuulumiset


Aika on vierähtänyt edellisestä postauksesta ihan vahingossa. Syksy on tuonut mukanaan väsymistä ja tuntuu, ettei blogille ole löytynyt aikaa. Täällä kuitenkin ollaan hyvissä kantimissa. Suuria muutoksia elämään toi paluu työelämään viime viikolla

Etätyö Tampereelle on lähtenyt mukavasti sujumaan ja pääsee välillä fiilistelemään Tamperettakin. Pojat viihtyvät vielä M:n kanssa joulukuun kotona ja tammikuusta poikia odottaa paikka mukavan tuntuisessa perhepäiväkodissa.

Pikkuveikka on kasvanut hurjasti. Kävelee ja juokseekin jo. Sanoja tulee päivä päivältä lisää: "äiti!" "puu(r)oo", "kato, kato" jne.

Isompi veikka on viihtynyt kerhossa ja muskarissa. Tuntuu kaipaavan ikäistään leikkiseuraa. T puuhastelee myös paljon piirtämisen, värittämisen, rakentelujen ja palapelien parissa. Uhmaa löytyy edelleen, mutta ehkä T:kin on jo tasoittumaan päin. T:n kanssa on ollut haasteita etenkin nukkuumaanmenojen kanssa ja sitä on joutunut monesti pysähtymään ja pohtimaan omia kasvatustapojaan ja toimintasuunnitelmia, kuinka arki lähtisi taas sujumaan entistä mutkattomammin. Haasteet ovat olleet varmasti vähintään yhtä kasvattavia meille vanhemmille kuin T:lle itselleenkin.

Nyt joulua odotellessa. T kysyy harvase päivä, joko se joulupukki tulee!?

Ehkä saan vielä joku päivä laitettua hieman jouluisemmatkin kuvat koneelle. Tässä vielä syksyn ihmettelyä lokakuulta.


maanantai 5. lokakuuta 2015

Gotlanti

Nyt kun lämpömittari näytti aamulla +1 celsiusta, on hyvä muistella elokuista Gotlannin reissua.

Olimme matkassa M:n vanhempien kanssa. Otimme autot mukaan ja matkasimme ensin laivalla Turusta Tukholmaan, sieltä Nynäshamniin ja Nynäshamnista lautalla Gotlantiin. Meillä oli vuokrattuna mökki saaren itärannikolta Åminnen leirintäalueelta. Voin kehua paikkaa. Ihana ranta ja mökki oli oikein siisti. Hyvä hintalaatusuhde.

Raukit

 Kalastajakylä


 Kotiranta

 Savustetut katkaravut bakfickanissa olivat ihania. Ahnehtimaankaan ei päässyt katkarapuja kuoriessa. Kaikkien ruuat taisivat maistua!

Herrvikin sataman ravintola tarjosi perheen pienimmälle reissun parhaat antimet, vaikka kyllä pikkuveikka sai pyydettäessä joka ravintolasta jotain pientä naposteltavaa itselleen. Päädyimme Herrvikin Hamnkrogeniin syömään vähän sattumalta ja mielestäni paikassa oli yhdet reissun parhammista ruuista. Otimme annokset päivän listalta ja olivat maukkaita. Päädyimme myös maistamaan paikallista vettä, joka herätti meissä ehkä pientä hilpeyttä. Vesi oli paikallinen erikoisuus, ah mikä ihana mädäntyneen kananmunan tuoksu! Olisiko rikkiä ollut sitten.. xD

Smakrike krog & logi oli viehättävä paikka Ljungarnissa. Menisin uudestaankin. Hyvää ruokaa ja mukava tunnelma.

Gotlanti oli hurmaava. Ihania rantoja, maukasta ruokaa, maaseudun rauhaa, jotenkin kerrassaan valloittava paikka. Lapset nauttivat rannoista, peppimaasta ja mökkeilystä. Matkustaminen lapsien kanssa tuntui helpolta, automatkat sujuivat hyvin ja oli helppoa, että oma auto oli matkassa mukana.

Visbyn vanhakaupunki oli tunnelmallinen. Vietimme Visbyssä kuitenkin vain yhden päivän ja illan. Saarella riitti nähtävää muutenkin. Pieniä kyliä ravintoloineen ja rantoineen. Luonnossa oli paljon samaa kuin Suomessa, mutta kuitenkin jotain eksoottistakin. Gotlannin maaperä on kalkkikiveä ja rannat olivat hienoa hiekkaa. Kerrottavaa riittäisi, mutta suosittelen kaikkia kokemaan saaren itse.



maanantai 7. syyskuuta 2015

Pikkuveikka 1v

On aika monta juttua, joista haluaisin kirjoittaa, mutten ole vain ehtinyt tai saanut aikaan. Muun muassa todella onnistuneesta kesälomareissusta Gotlantiin.


Mutta nyt pikkuveikasta.
Meidän vauva ei nääs ole enää vauva ollenkaan. Poitsu täytti jo yksi. Vuosi sitten kuopus oli vielä aivan pieni tuhisija, tyytyväinen vauva. Nyt hän on tyytyväinen 1v.

Kyllä tuossa pari viikkoa kiukuteltiinkin flunssassa ja ties missä kriiseissä, mutta nyt taitaa taas helpottaa.Tänään aamu alkoi, kun V tuli viereeni, kutitti kädestäni ja sanoi: "kuti kuti". Ei voisi päivä paljon paremmin alkaa.

-V kävelee muutaman askeleen.
-Kiipeää portaita ja laskeutuu sujuvasti.
-V:n sanavarastoon kuuluu muun muassa: kakku, kakka, kukkuu, kato, prmmprmm, ätä ja pappu, mikä tarkoittaa välillä lamppua ja välillä tippu ja välillä loppu.
-Kato sanaa hoetaan nyt innoissaan ja näytetään erilaisia asioita.
-V käy potalla, muttei istu siinä kovin mielellään. Usein asiat tulevan vielä vaippaan, mutta on niitä pottaankin onnistuttu tekemään.
-Veikka nukkuu yleensä yhdet päiväunet noin 13-15. Illalla mennään nukkumaan kahdeksalta ja aamulla herätään seitsemän pintaan. Yöt nukutaan läpeensä.
-Hän rakastaa hajottamista, levittämistä ja tiputtamista. Nyt tutkitaan urakalla fysiikan lakeja maan vetovoimasta ja epäjärjestyksen kasvusta.
-Maito juodaan nokkamukista, imetys loppui muutama viikko sitten.
-Ruoaksi maistuu melkein mikä vain, lemppari taitaa edelleen olla vesimeloni.


keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Heinäkuu

Vaikka kesä on ollut kylmä, ollaan päästy kuitenkin ulkoilemaan lähestulkoon joka päivä. Eivätkä ne säät nyt niin huonoilta näytä kuvista katseltuna.



T on taas innostunut maalailemaan. Kynä tai pensseli viuhuu kädessä päivittäin!




Poikien huoneessa on vanhaan verrattuna paljon tilaa niin unelle kuin leikillekin.


keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Veikka melkein 10kk


Pikkuveikka on jo kohta kymmenen kuukautta vanha.
Hän päristelee pikkuautoilla.
Jokeltelee.
Ymmärtää puhetta jo varsin paljon.
On kova ja ennakkoluuloton syömään.
Mitä paremmat mausteet, sitä paremmin ruoka maistuu.
Ensimmäinen sanaksi kelpaavakin on jo lausuttu. Liittyy tietenkin ruokaan: "Anna Anna!"
Vastaa vilkutukseen ja pusujen heittoon. Taputtaa iloissaan.
On onnessaan uusista kommunikointitaidoistaan.
Tykkää leikkiä hippaa, koluta hiekkalaatikolla, peuhata sängyssä ja kylpeä.
Kävelee tukea vasten.
Harrastaa pikakonttausta.
Nukkuu kahdet päiväunet, yhdet lyhyet ja yhdet pidemmät.
On saanut suuhunsa jo viisi hammasta ja kuudes puhkeaa hetkenä minä hyvänsä.
Nukkuu yössä noin yksitoista tuntia.
Kaipaa poskelle pusuttelua.
Rakastaa lasien nappaamista toisten silmiltä.
Nauraa kutittelusta, kurkistelusta ja hoppeli-hop lorusta.


keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Kaakkikakku

"Haluun kaakkikakun, missä on vaahtokeemaa päällä." Vaarin tekemänä tietysti.


T:n synttäreitä juhlittiin viikonloppuna. Touhua ja vilskettä riitti. Juuri sopivasti. Oli mukavat juhlat! Ja T nautti..

Leivoin T:n kanssa yhdessä juhliin tarjottavat pikku hiljaa pakkaseen. Isäni teki kakun ja mummoni ihanan lohicharloten. Vesimeloni oli pienten vieraiden suurin suosikki ja popcornit tekivät kauppansa pahvimukeista nautittuina. Popparit ja mukit olivat käytössä kummityttömme juhlissa ja toimivat niin loistavasti, että kopioimme idean. Voin suositella!



***
Patonkia ja levitteitä
Lohicharlotte
Popcornit
Porkkana ja kurkkutikkuja
Vesimelonia

Täytekakku
Raparperipiiras 
Kahden suklaamoussen piirakka
***



 Raparperipiiras oli Kinuskikissan ohjeella tehty. Helppoa ja hyvää!  



tiistai 9. kesäkuuta 2015

Kolme vee

T menee vessaan,
sulkee oven,
käy pissalla,
pesee kätensä,
pyyhkii kätensä,
sulkee oven varoen perässään
ja sammuttaa vessasta valot.

Pojasta on tullut ajatteleva ja toimiva yksilö. Pieni ihan oikea ihminen. Joka tarvitsee vielä tukea lähes kaikessa, mutta osaa tehdä (ainakin omasta mielestään) jo lähes mitä tahansa. Hän on kolme vuotta. Kahden jälkeen tulee kolme. Kun siihen lisätään vielä yksi, saadaan neljä.

T on oikea selittäjä. Aluksi usein hieman ujo, mutta puhumaan päästyään juttua riittää jos minkälaista. Pojalla on ollut taas haastava uhmakausi, jolloin välillä meinaa keinot ja jaksaminen loppua. T:n uhma alkaa kuitenkin onneksi taas helpottaa. Suuri apu on ollut siitä, että arki on alkanut taas rullata ja olemme saaneet T:n osallistettua perheen elämään. Hän tuntee olevansa tärkeä. Häntä tarvitaan kattamaan pöytää, laittamaan ruokaa ja auttamaan pyykkien ripustamisessa, moneen asiaan.

T leikkii jo pitkiä pätkiä itsekeen, mutta välillä tarvitaan syliä. Ihan niin kuin me kaikki. Energiaa riittää, mutta päivällä otetaan vielä tunnin kahden nokoset. Uusia parhaita harrastuksia on tusseilla piirtely, värittäminen ja katuliidut.





Ä:" Tehtäisiinkö jäätelöä?"
T menee keittiön kaapeille, kaivaa kaikki välineet jäätelön tekoa varten ja vastaa myöntävästi.

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Miks finnit on erilaisia kuin vesirokko?

Miks maitoa voi juoda?
Miks vedessä voi uida? 
Miks meillä on vauva?
Miks tää on meijän pyö(r)äva(r)asto?
Miks tos pyöäs on kaks kelloo?
Miksei mun pyöäs oo kelloo?
Miks toi meni tonne?
Miks tos on kaks toijotaa?
 T:n kysymyksiä. Kaikki taisivat tulla noin vartin sisään. Montakohan kysymystä poika päivän aikana oikein  esittääkään?


 T:n kysymykset tuntuvat muuttuvan aina vain haastavammiksi. Miksi maitoa voi juoda? -Noh, se ei oo myrkyllistä ja se on tommosta nestemäistä, ni sitä voi juoda.

Ja kyllä, meillä on vesirokko. Kummatkin pojat saivat odotetusti vesirokon, kun kummityttömme sairastui rokkoon Lapin reissumme aikana. Ajankohta on onneksi ollut ehkä paras mahdollinen sairastaa. Hyvä, että pojat ovat vielä aika pieniä. Mutta kyllä se silti omat haasteensa tuo arkeen. On niin surkeata seurata vieressä, kun lapsi sairastaa.

T:n kohdalla ollaan jo ehkä voiton puolella, kun osa näppylöistä alkaa olla rupeutuneet. Olemme hieman ulkoilleetkin, kun vointi on sen sallinut ja T on itse halunnut ulos. Kuumetta on ollut vain yhtenä päivänä.

Äitienpäivä sujui oikein mukavissa merkeissä perheen kanssa ollessa, ulkoillessa ja syödessä. Mikäs sen parempaa. Muutonkin voi pikku hiljaa sanoa jäävän taka-alalle, vaikka ei se henkisesti ole vieläkään ohi. T:ssä alkaa olla toipumisen ja tasaantumisen merkkejä ja ehkä sitä itsekin palautuu, kun arki alkaa rullaamaan ja lapset tottuvat uuteen paikkaan. Helppoa ei joka hetkessä ole ollut, mutta eiköhän se tästä taas lähde. Ja uusi koti tuntuu edelleen tosi hyvältä!


Olen ollut oikein ylpeä tämän vuoden basilikan kasvatuksestani. Toivottavasti kasvu jatkuu hyvänä koko kesän.

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Reissumiestä laulattaa

Olemme ehtineet jo melkein kotiutua uuteen kotiimme ja uuteen kaupunkiin. Ensimmäisen asuinkuukauden aikana on ehditty myös heittää reissu jos toinenkin.


Pääsimme M:n kanssa ensimmäistä kertaa sitten pikkuveikan syntymän jälkeen kahdestaan yhden yön reissuun. Kävimme Tampereella :D M oli ostanut minulle joululahjaksi liput teatteriin (Luolamies, suosittelen!). Yövyimme Tornihotellissa, mitä voin myös suositella. Ruuhkaa siellä tosin riitti, kun hotelli oli täysi. Reissu oli oikein rentouttava, tosin arki koitti maanantaina toden teolla uhmapäisen T:n kanssa taistellessa.

T on reagoinut muuttoon samoin kuin pikkuveikan syntymäänkin, iltariehumisella ja pelleilyllä. T on ollut muutaman viikon todella uhmainen ja turhautuu todella helposti. Poika purkaa turhautumistaan tavaroiden heittelyyn ja välillä myös toisten kiusaamiseen. Välillä meinaa itseltä hermot kiristyä, mutta onneksi tämäkään vaihe ei varmaan ikuisuutta kestä.


Pikkuveikka oppi seitsemään kuukauteen mennessä niin konttaamaan kuin nousemaan tukea vasten seisomaankin. Tämä kuukausi onkin mennyt harjoitellessa uusia taitoja ja pikku hiljaa alastulokin alkaa sujua. Kiinteää ruokaa menee jo kunnon määriä ja kaksi hammastakin pilkottaa alaleuassa. Jokeltelu on myös lisääntynyt huimasti. Missä se vauva on??!

Pikkuveikka osoittaa mieltään, jos jokin kiinnostava esine viedään häneltä pois. Kunnon itkut tulee myös, jos veikka näkee äidin laittavan avokadoja pöytään, mutta hän ei pääse heti niitä maistelemaan. Muuten V on uskomattoman hyvän tuulinen pakkaus.


Viikko sitten lähdimme viikon aktiivilomalle ystäväperheemme kanssa Lappiin, Pyhälle. Reissu oli oikein onnistunut. Paikoittain lasten kanssa reissaaminen ja heidän keskinäisten riitojensa sovittelu otti voimille, mutta kokonaisuutena jäätiin kyllä ehdottomasti plussalle. Nauroin enemmän kuin pitkään aikaan. Lapset viihtyivät ulkoleikeissä, mäkeä laskemassa, hiihtämässä, retkeilemässä ja T jopa kävi kokeilemassa lasketteluakin. Itse hiihdin huimat kuusi kilometriä ja huipulla kävin vain katsastamassa maisemat. Ehkä sitten ensi kerralla enemmän..




 Matka pohjoisiin taittui öisin autolla. Olimme M:n kanssa tikahtua nauruun täydessä unessa olevan T:n alkaessa jammailla Stigin "Mä ajan koko yön"-tahtiin :D

Oma koti kullan kallis. On kiva olla taas kotona.

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Muutto


Muuttourakka on ollut raskas. Kaikki muuttolaatikot on kuitenkin jo palautettu muuttofirmaan ja kodissamme näkyy jo lattiapinta-alaakin. Eli voiton puolella ollaan jo!

Muuttopäivä sujui paremmin kuin hyvin. Oikeastaan kaikki meni nappiin ja ilta kuudelta kaikki tavarat olivat jo uudessa kodissa Lahdessa. Kyllä sitä tavaraa on kahden lapsen myötä kertynyt! Nyt voi jo vähän hengähtää, vaikka kyllä tätä hommaa tässä vielä jäljellä onkin.


 Veikka nousi seisomaan ensimmäistä kertaa tutkiakseen muuttolaatikon sisältöä. Kolhuilta ei ole vältytty..



/* Google Analytics */