perjantai 28. marraskuuta 2014

Ruokabongauksia

Meidän sateisen ja pimeän viikon aktiviteetti on ollut joulupiparit. Maanantaina teimme T:n kanssa taikinan, tiistaina leivoimme piparit ja eilen koristelimme. Hyvää ajanvietettä, nyt vain pitäisi keksiä kuka nämä kaikki syö?!  
 Puolet taikinasta jäi vielä pakkaseen. Ehkä teemme siitä T:n toiveesta vielä piparkakkutalon..

Olen taas nauttinut siitä, että pystyy arkenakin tekemään haudutettavia ja hieman pidempään kypsyviä ruokia. Tässä kaksi viime aikaista ranskankerman kaveria:
Tein ensimmäistä kertaa chili con carnea. Käytin pohjana Alexander ja Hanna Gullichsenin reseptiä. Pilkoin naudan paistin paloiksi ja ruskistin pannulla. Paistoin paprikat (3 kpl) ja sipulit (3kpl) pannulla mausteiden kera (chiliä, paparikaa ja valkosipulia) ja lisäsin tomaattisosetta (800g) sekaan. Sitten uuniin pariksi tunniksi (170C), jonka puolessa välissä lisäsin 600g kidneypapuja.  Kyllä tätä voisi tehdä uudestaankin. 

Toinen ranskankerman kaveri oli myöskin ensimmäistä kertaa valmistamani punajuurisosekeittoni. Punajuurta pitäisi käyttää ruoanlaitossa enemmänkin. Hyvä juures.

T osallistuu lähes poikkeuksetta meillä ruuanlaittoon. Poika kuorii jo porkkanat aika tehokkaasti ja valkosipulinkynsien kuoriminen on myös lempipuuhaa. Hän tykkää myös sekoittaa ja kaataa leivottaessa jauhoja taikinan sekaan. Kananmunien kuoriminen sujuu jo tosi hyvin ja raa'atkin kananmunat rikotaan suhteellisen hienosti. Vaikka keittiössä on vielä paljon asioita, mitä kaksivuotias ei voi tehdä, mielikuvitusta käyttämällä ruoanlaitto sujuu todella hyvin yhteistyössä kaksivuotiaan kanssa. T ainakin nauttii ja saa onnistumisen iloa, kun pystyy osallistumaan ja auttamaan.

Syömme T:n kanssa hyvin usein välipalaksi smoothien, johon tulee kotoa löytyviä hedelmiä, yleensä mustikkaa tai puolukkaa, hieman auringonkukan siemeniä tai pähkinöitä, jogurttia ja tilkka vettä. Smoothien seassa T:lle maistuu kaikki! Väillä tulee syötyä smoothien ainesosat ilman soseutusta. Vaihteen vuoksi.


torstai 20. marraskuuta 2014

Melkein kaksi ja puoli: Ai mikä? Ai mitä?


T lähestyy kahden ja puolen vuoden ikää kovaa vauhtia. T on löytänyt kysymisen ihanuuden. "Mikä? Mitä? Missä on koti? Missä on mummila? Missä on kauppa?.... Mikä tämä on? Mitä teet? Mitä syöt? Mikä tuoskuu? (yleensä, jos äiti on napannut karkin suuhunsa salaa) Mitä tuo setä puuhailee?"

Oi, ihmettä.

T:n kanssa toimiminen on helpottunut puolen vuoden takaisesta hyvin paljon. Poika ilmoittaa vessahädästä ja käy itse potalla. Uskoo jopa joskus, kun kieltää. Ja ennen kaikkea T leikkii! Muutama kuukausi sitten, aivan yhtäkkiä, poika tajusi, että vain taivas on rajana mielikuvitusleikeissä. Hän alkoi leikkiä jos minkälaisia mielikuvitusleikkejä itsekseen. Toki parasta on edelleen leikkiä kaverin kanssa, mutta hän rakentelee itsekseenkin kaikenlaisia leikkejä, mikä helpottaa arkea kummasti.

Viime aikojen lempileikki on ollut tiskaaminen. Hiekkalaatikko on edelleen pop ja duplot. Myös äidin auttaminen tiskikoneen tyhjentämisessä ja ruuanlaitossa ovat edelleen hyvin mieluista puuhaa. Ja musisointi erilaisilla mielikuvitussoittimilla, tanssiminen, laulaminen ja piirtäminen ovat edelleen T:lle tärkeitä leikkejä.

T syö edelleen hyvin. Hän tankkaa aamupäivisin usein suurempiakin aterioita kuin minä, muttei syö välttämättä iltapäivällä enää juuri mitään. Kaikki juustot ovat hänen herkkuaan, hedelmät, leipä ja pasta maistuvat hyvin. T syö melkein kaikkea, paitsi kypsennetty omena ei tahdo upota. T on epäluuloinen joitain ruokia kohtaan, mutta esimerkiksi kasvisosekeiton seassa menee mikä vaan. Kovin tulisesta ruuasta poika ei tykkää, mutta pieni tulisuus tai pippurisuuskaan eivät haittaa. Herkut maistuisivat varmasti aina ja kaikkialla, mutta olemme pyrkineet rajoittamaan T:n makean syönnin yksittäisiin jälkiruokiin ja juhliin. Makean syömisestä ei tehdä numeroa vaan joskus saa ja joskus ei. T tyytyy tähän varsin hyvin. Paljoa makeaa ei pojalle parane antaa tai vauhti kiihtyy aikamoisiin sfääreihin! Pyrimme välttämään myös mehuja ja sokeroituja jogurtteja ja viilejä.

Pojan alkaessa puhumaan yhä enemmän, äidin päivä piristyy kuunnellessa pojan ajatuksen juoksua. Huh! Välillä saa kyllä nauraa oikein kunnolla pojan laukoessa jostain opittuja sanontoja tai tokaistessa viisauksia. "Aa joo".

Nukkuminen on edelleen huonompaa kuin ennen vauvan syntymää, eikä nukkumaan aina mennä ilman vastalauseita. Ovat illat onneksi rauhoittuneet niin, ettei koko ilta mene T:n ohjaamiseen takaisin sänkyynsä. T nukkuu yleensä aika tarkalleen iltakahdeksasta seitsemään aamulla. Päiväunet nukutaan puolilta päivin ja ne kestävät noin 1-2 tuntia.



tiistai 11. marraskuuta 2014

Veikka 2kk

Veikka on jo kaksi kuukautta. Aika on mennyt sanoin kuvaamattoman nopeasti ja haikein mielin on jo pakattu pieneksi jääneitä vaatteitakin pois.

Vauva oli 2kk-neuvolassa hieman alle viisi kiloinen ja 57,5cm pitkä. Poika on ollut toistaiseksi todella helppo vauva. Veikka on tyytyväinen, hymyilevä vauva, joka nukkuu hyvin päiväunensa ulkona ja herää yöllä yleensä pari kertaa. Viime öinä poika on vetäissyt yli kuuden tunnin unipätkät ja äiti kiittää.

Iltaisin vauva on usein hieman itkuisempi, eikä viihdy lattialla juurikaan. Poika tankkaa selvästi yötä varten. Maito tulee myös tällä hetkellä sen verta kovaa vauhtia, että vauvan on vaikea pysyä perässä ja ilmaa tahtoo kertyä vatsaan. Tästäkin olemme onneksi selviytyneet pulautteluilla ilman suurempia mahavaivoja.

Olen viime aikoina pohtinut enemmän ja vähemmän sitä, miksi kaikki on tuntunut tällä kertaa niin paljon helpommalta kuin viimeksi. Työtä on enemmän ja omaa aikaa vähemmän, mutta silti kaikki on sujunut paljon helpommin kuin osasin odottaa.

Yksi vaikuttava tekijä on varmasti esikoisen tuoma rytmi päivään. Tuntuu, että vauvakin on tyytyväisempi, kun ympärillä on touhua ja elämää.

Nyt olen vasta myös todella ymmärtänyt sen, kuinka paljon elämä esikoisen jälkeen muuttuikaan. En ole sitä aiemmin tiedostanut, vaikka siitä paljon puhutaankin, että ensimmäisen lapsen myötä koko elämän rytmi muuttuu. Tulee erilaisia rutiineja, aamuisin noustaan aikaisin, ruokaa tehdään samoihin aikoihin ja oma aika rajoittuu. Toisen lapsen tulo ei ole näitä asioita suuremmin muuttanut. Vauva nukkuu enemmän kuin esikoinen, jolloin oma aika ei ole merkittävästi vähentynyt ja tuntuu, että pikkuveikka on sujahtanut arkemme rytmiin mukaan sen kummemmin sitä horjuttamatta.

Toki yöherätykset meinaavat painaa välillä, mutta tuntuu, että päivän rutiinit ja hyvä ravitsemus ovat pitäneet minut pirteämpänä kuin T:n ollessa vauva. Olen myös tuntenut itseni paljon pirteämmäksi ja elinvoimaisemmaksi kuin raskausaikana, vaikka silloin ei öisin tarvinnutkan juuri heräillä (mitä nyt vessaan..).

Tällä kertaa rankempaa on ehkä ollut ainoastaan se, että tuntee helposti syyllisyyttä siitä, ettei pysty huomioimaan kaikkia perheenjäseniä aina kun haluaisi ja niin paljon kuin haluaisi. Ja silti itsellekin pitäisi jäädä hieman aikaa hengähtää ja nauttia ilmasta ympärillään.

Pikkuveikan ristiäiset pidettiin seurakuntakodilla, koska kodissamme ei tila riitä ja toisaalta ei myöskään tarvinnut stressata siivoamisia ja muita. Otimme tällä kertaa myös pitopalvelun, mikä helpotti järjestelyjä entisestään. Kukat hankimme juhlaan itse, mutta muuten kaikki oli valmiina. Vaikka tykkään laittaa ja tehdä ja järjestää, ristiäisten järjestäminen pienellä vaivalla helpotti arkea kummasti.


/* Google Analytics */