perjantai 29. elokuuta 2014

Juhlia


On juhlittu 26-vuotiasta minua, käyty katsomassa pienen pientä vauvaa, kuultu ystävien ihania vauvauutisia, odotettu ja valmisteltu huomista hääjuhlaa. Suorastaan juhlaa koko viikko.


Sain lahjaksi Arabian 24h:n uutta ja aivan ihanaa iltalaulusarjaa. Meillä arkiastiat on 24h:ta ja muun muassa jumbokupit ja nuo pienet kipot ovat olleet poissa valmistuksesta kokonaan jonkin aikaa. Harmittelin juuri viime viikolla, että meillä on juuri näitä kappaleita parit liian vähän. Nyt ei sitten enää puutu astioita!..tai noh..kai niitä aina jokinen mahtuu ;)


lauantai 23. elokuuta 2014

Projekteja


Tuolit saivat uuden ilmeen. Enpä ollut tehnyt pitkään aikaan mitään käsityöksi luokiteltavaa. Tuolien päällystäminen niittipyssyn avulla oli juuri sopiva aloitus. Ja miten hyvä mieli siitä tulikaan! Sain jotain aikaan. Jotain, mikä miellyttää silmää. Hieman extempore ostettu kangas toimi tuoleissa ja meidän kodissa oikeastaan vielä paremmin kuin olin ajatellut.

T:n kummi oli meillä viime viikolla. Tuli taas kokeiltua uusia ruokia. Couscousin olen unohtanut vuosiksi parin ei niin onnistuneen kokeilun jälkeen. Tämä salaatti oli herkkua! Sekaan taisi eksyä ainakin appelsiinimehua, öljyä, tomaattia, kurkkua, sipulia, kikherneitä, tuoretta korianteria, timjamia ja basilikaa.

Kesäkurpitsainen keitto punaisten linssien ja porkkanan kera maistuivat paremmin kuin hyvin myös poitsulle, joka on hieman viime aikoina nyrpistellyt nenäänsä lämpimille kasviksille.

Niin sitten tämä projekti. Rv 38+3 ja olo on ollut jo viikon verran hyvin levoton. Tai ehkä olen pikemminkin jo vaipunut johonkin vauvakuplaan. Erilaiset synnytyksen lähestymistä ennakoivat merkit ovat lisääntyneet. Alaselkää särkenyt, vauvan pää tuntuu laskeutuneen alas ja ennakoivat supistukset ovat pidentyneet ja kipeytyneet. Toissayönä sain jo muutaman sen verta kipeän supistuksen, että aloin epäillä synnytyksen oikeasti alkavan. Sellaisia supistuksia sain viime kerralla vasta päivänä jona T syntyi. Nyt supistukset kuitenkin loppuivat pian eivätkä toistaiseksi ole tulleet takaisin. Päivät vaihtelevat hyvin väsyneistä päiviin, jolloin saa kaiken tehtyä. En muista, että T:tä odottaessa minulla olisi ennen laskettua aikaa ollut näin voimakasta tunnetta, että vauva voi oikeasti syntyä hetkenä minä hyvänsä! 

Tasan viikon päästä vietetään ystäviemme häitä. Toivoisin pääseväni paikalle. Nähtäväksi jää, minne elämä vie. Milloin oikeasti elämässä muulloin voikaan kokea niin voimakkaasti ja konkreettisesti sen, ettei koskaan voi tietää, mitä uusi päivä tuo tullessaan?

T ja M rakensivat valtavan hienon poliisilinnan. T on ollut jo viikon verran täysin ilman vaippaa! Vain yhtenä yönä ja yhden kerran päivällä pissat ovat tulleet jonnekin muualle kuin pottaan tai pönttöön. Iso poika jo.

tiistai 19. elokuuta 2014

Kesäkurpitsaleipäset

Tuli viime viikolla vähän vahingossa tehtyä aikamoisen herkullisia kesäkurpitsaleipäsiä. Nam!


n. 3 dl  raastettua kesäkurpitsaa 
25 g kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
5 dl maitoa
1,5 tl suolaa
2 dl ruisjauhoja
n.1,3 l sämpyläjauhoja
n. 0,5 dl siemeniä (laitoin auringonkukan ja seesamin siemeniä)

Raasta kesäkurpitsa hienoksi raasteeksi. Lämmitä maito n. 42 asteeseen (varo, ettei maito ole liian kuumaa). Sekoita hiiva jauhojen joukkoon ja lisää suurin osa jauhoista maidon sekaan. Sekoita ja vaivaa taikinan kaikki ainekset keskenään. Lisää loput jauhot niin, että taikina jää suhteellisen löysäksi. Anna taikinan nousta lämpimässä paikassa peitettynä noin kaksinkertaiseksi (n. 40 min). Vaivaa taikina ja levitä uunipellille leivinpaperin päälle. Anna kohota vielä noin 20 minuuttia. Paista leipää 250 asteessa uunin keskiosassa noin 15-20 minuuttia. Jäähdytä ritilällä, jolloin saat leipään hieman rapean pinnan.

perjantai 15. elokuuta 2014

Synnytykseen valmistautumista




Taas se aika on vain vierähtänyt siihen pisteeseen, että raskaus on täysiaikainen. Raskausaika on tällä kertaa ollut aika erilaista, mutta kyllä siinä samojakin piirteitä on ollut. Muun muassa vadelmanlehtitee, jota aloin taas hieman jälkijunassa siemailla. Teen kerrotaan vahvistavan kohtua ja valmistavan sitä synnytykseen. Ainakin se maistuu hyvältä ja rentouttaa!


Olen voinut viime viikkoina ehkä paremmin kuin koko raskausaikana. Kävin muun muassa kävelylenkillä, mihin en ole kyennyt pitkään pitkään aikaan.

Neuvolakäynnillä eilen kaikki vaikutti olevan loistavasti. Terveydenhoitajan mukaan vauva ei vaikuta mitenkään kovin kookkaalta vaan sirolta kuten veljensäkin oli. Verenpaineet olivat erittäin hyvät, vauvan pää jo laskeutunut aikamoisen alas ja kaikki arvot kunnossa. Ainakin Tampereella on siirrytty seulomaan kaikki raskaanaolevat streptokokin varalta ja sitäkään ei minulta löytynyt.

Synnytys on ollut mielessä viime päivinä paljon. Olen käynyt läpi edellistä synnytystä ja pohtinut, haluaisinko tehdän jotakin tällä kertaa eri tavalla. Viime synnytys oli ensisynnytykseksi hyvin nopea nelituntinen ja on siis mahdollista, että tälläkin kertaa kaikki sujuu nopeasti. Tai sitten ei.

Nopeutensa vuoksi synnytys oli myös hyvin intensiivinen ja supistukset tihenivät nopeasti pisteeseen, jossa supistusten väli oli lähes olematon. Tuntui, etten pysynyt perässä siinä, mitä tapahtui. Sairaalalle saapuessamme puoli kympin aikaan illalla kohdunsuuni oli auki vasta sentin. Muistan pienen epätoivon hiipineen mieleeni: "Eikö lähes taukoamatta tulevat supistukset ole sen enempää saaneet aikaan?" Mutta niinhän siinä kävi, että kahden ja puolen tunnin päästä sain vauvan syliini.

Epiduraalin ehdin saada juuri ja juuri. En katunut siinä kohtaa tai jälkeenpäinkään puudutuksen saamista, koska se antoi hetken hengähdystauon ennen ponnistusvaihetta. Toisaalta jäi tunne, että olisikon kuitenkin pärjännyt ilman puudutusta, jos olisin tiennyt, että synnytys on ohi niin nopeasti?

Olen vuokrannut tällä kertaa TENS-laitteen, joka antaa selkään sähköimpulsseja ja lievittää näin kipua. Haluaisin selvitä mahdollisimman luonnollisilla kivunlievitysmenetelmillä, olla liikkeessä pystyasennossa mahdollisimman pitkään ja ehkä ponnistaakin esimerkiksi synnytysjakkaralla.

Olen valmistautunut synnytykseen suhteellisen samalla tavalla kuin viimeksikin. Olen lukenut joitain kirjoja ja opetellut rentoutumista ja hengittämistä. T:n synnytyksessä parhaaksi luonnolliseksi kivunlievitykseksi koin synnytyslauluksikin kutsutun vokaalien matalan ääntämisen. Tämä tuli jotenkin aivan luonnostaa ja ääni sekä rentoutti että varmisti hyvän hengityksen supistusten aikana. Myös liikkuminen helpotti supistuksia jonkin verran.

Yllätyin siitä, kuinka sisäänpäin käännyin synnytyksen aikana. Kaikki ympärillä oli häilyvää. En hävennyt mitään, enkä toisaalta saanut apua esimerkiksi hieronnasta tai musiikista, mitä minun on vieläkin vaikea uskoa. Hierontahan on ehkä yksi maailman parhaista asioista! Samoin musiikin kuuntelu on minulle yleensä luonteva tapa rentoutua. Vaivuin omaan synnytyskuplaani ja siellä pysyin. Vaikka jokainen synnytys on omansa, uskon että sekä itseni, että mieheni on helpompi valmistautua synnytykseen, kun on jokin ennakkokäsitys siitä, mikä viimeksi on oloani helpottanut ja miten kaikki meni.

Olen hyödyntänyt hieronnan hyötyjä nyt ennen synnytystä käymällä raskaana olevien hierontaan erikoistuneen hierojan Eeva Koskisen luona pari kertaa. Hieronta-asennot on mietitty raskaana olevalle sopiviksi ja muutenkin hieroja tuntee raskaana olevien yleiset jumipisteet ja muut. Voin suositella. Käynnit ovat olleet hyvin rentouttavia.

Vaikka synnytys oli varmasti kivuliainta, mitä olin kokenut, kipu ei siitä jäänyt päällimmäisenä mieleen. Päällimmäisenä mieleeni jäi tunne siitä, kuinka uskomattoman hieno kokemus synnytys oli, kuinka ihmeellisesti keho tietää ja toimii, kuinka synnytyksen kaikkine puolineen haluaisi kokea vielä uudestaan.

tiistai 5. elokuuta 2014

Lomapäiviä

Päivät kotona ovat menneet paljon paremmin kuin osasin aavistaa. Olen nauttinut olostani suuresti. Olen nauttinut siitä, että saan seurata kaksivuotiaan touhuja päivän mittaan, saan osallistua hänen päiväänsä aivan eri tavalla, olla enemmän läsnä. Aika kotona ennen vauvan syntymää on ollut arvokasta niin minulle kuin T:llekin.


T:n valtava piirtämisinto on vaihtunut palapelimaniaan. Samat palapelit, joita on hankittu jokunen lisääkin, rakentuvat kerrasta toiseen, uudelleen ja uudelleen. Poitsu on myös ollut jo pari viikkoa kotona hereillä ollessaan ilman vaippaa ja vahinkoja sattuu yhä harvemmin. Emme ehkä pääse vaipoista eroon ennen uuden vaippasankarin saapumista ja takapakkea voi tulla, mutta suunta on hyvä!


On ollut haikeaa todeta, kuinka paljon sitä hoito/työpäivän aikana menettääkään. Toki päivät uhmaikäisen kanssa oman jaksamisen ollessa rajoitteellista ovat välillä rankkoja. Päivään sisältyy kuitenkin paljon ilon hetkiä. 

Olen myös jälleen kerran todennut, kuinka paljon T kaipaa seuraa. Hän haluaa heti tilaisuuden tullen potkia palloa kaverin kanssa ja pitää kädestä. Vaikka sanotaan, etteivät kaksivuotiaat vielä leiki yhdessä, voi niitä ikätovereita silti kaivata. T:stä on kehkeytynyt varsin sosiaalinen tapaus ja tässä on varmasti hoidossa ololla ollut suuri vaikututs. Onneksi hiekkalaatikolla voi tavata kavereita melkein samaan tapaan kuin hoidossakin. 

Irtisanoimme T:n hoitopaikan elokuun alusta. Päätös jännitti, koska omasta olostaan ja kyvyistään elokuussa ei oikein osannut vielä sanoa mitään ja toisaalta perhepäivähoitopaikassa ei ole samanlaista hoitopaikkatakuuta kuin päiväkotipaikoissa. T:n hoitaja olisi kuitenkin ollut lomalla vielä elokuun puoleen väliin saakka ja olisi tuntunut tyhmältä laittaa T niin lyhyeksi aikaa hoitoon, kun poika on taas tottunut olemaan kotona. 

T:n kanssa vuoden jälkeen minulle tuli olo, että on aika palata töihin ja opintoihin. Toisaalta myös rahallinen tilanne vaikutti asiaan. Saas nähdä, kuinka kauan tällä kertaa kotona oleminen tuntuu meille parhaalta ratkaisulta, mutta nyt ainakin tuntuu hyvältä! 


lauantai 2. elokuuta 2014

Treffeillä


Olemme M:n kanssa olleet varsin onnellisessa asemassa siinä, että meillä on paljon lähellä asuvia ystäviä, eikä T:lle ole koskaan ollut vaikea saada tarvittaessa hoitajaa. Toki kahdenkeskeiset pyrähdykset kaupungille syömään tai leffaan ovat luonnollisesti vähentyneet huomattavasti lapsen saannin myötä, mutta eivät ne kuitenkaan täysin ole loppuneet. Raskausaika on ollut minulle raskasta niin henkisesti ja fyysisestikin, joten kaikenlainen meneminen on viimeisten kuukausien aikana ollut aika minimissä. Kun olo sairasloman ansiosta helpotti, pääsimme myös M:n kanssa treffeille. 

Kävimme katsomassa elokuvissa Uusia Alkuja eli Begin Again. Se on musiikkielokuva yhden suosikkielokuvistani Oncen:n ohjaajalta. Elokuvavalinta osui todella nappiin. Suosittelen.

Elokuvan jälkeen kiertelimme vielä hetken kaupungilla. Pieni hemmottelu arjen keskellä tekee hyvää mielelle ja parisuhteelle, vaikkakin paljon tärkeämpänä näen illan parituntisen, jolloin T on mennyt nukkumaan. Tärkeintä on läheisyys ja keskusteleminen niin arkisista kuin välillä myös syvällisistäkin asioista. "Mitä sinun päivääsi kuuluu tänään?"




 Plevnan terassin kanakori taisi maistua, kun kuvan tuli otettua vasta tässä vaiheessa..




/* Google Analytics */