keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Hellepäivät

Nyt, kun sää on taas kylmennyt voi hakea päivään aurinkoa viikonlopun kuvista!



Saimme M:n kanssa valmistujaislahjaksi lahjakortit Holiday Clubille ja päätimme lähteä niinkin kauas kuin Tampereen kylpylään :D M:n vanhemmat tulivat viettämään aikaa T:n kanssa ja me nautiskelimme viikonlopusta turisteillen Tampereella. Kävimme syömässä onnistuneen illallisen ravintola Roastissa. Hotellissakaan ei ollut mitään valittamista. Kylpyläosasto on pieni, mutta meille tähän viikonloppuun juuri sopiva. En voinut olla ihailematta hotellihuoneen maisemia. Näsijärvi ♥ Viikonloppu omassa kotikaupungissa voi olla oikea lomamatka!








tiistai 20. toukokuuta 2014

Minä osaan! 1v 11kk

Kun T:n puhe kehittyy koko ajan, alkaa hän myös paremmin ilmaista itseään ja tunteitaan.

Muurahaistutkija

Viime aikoina uhma ja oma tahto on toden teolla nostanut päätään. Onneksi uusi vauva on syntymässä vasta muutaman kuukauden kuluttua. Ehkä T ja me ehdimme päästä pahimmasta myllerryksestä ohi ennen uutta ja entistä suurempaa myllerrystä.

Vauva-aikana tuntui, että vaisto kertoi paljon enemmän, miten tulee tehdä. Nyt huomaan miettiväni hyvin usein, miten ihmeessä tälläisessä tilanteessa tulee toimia! Miten olla jämäkkä ja asettaa rajoja, pitää niistä kiinni olematta liian tiukka? Miten asettaa johdonmukaiset rajat, joiden sisällä olla rento?

Tietyt asiat sujuvat helposti, mutta etenkin huonoina päivinä tuntuu, että esimerkiksi kaupassa käyminen T:n kanssa on yhtä taistoa. Näinä hetkinä yritän muistaa, että uhma on tärkeä osa kasvua ja oman mielen kehittymistä. On vain oman väsymyksen keskellä arjen pyörteissä välillä vaikeaa pitää oma mielensä maltillisena.

En ole löytänyt muuta lääkettä uhmaan kuin oman kärsivällisyyden. Kun jotain käsketään ja päätetään, niin kannassa pysytään rauhallisena, luottavaisena ja päättäväisenä. Kun pystyy pitämään kantansa, yleensä seuraavalla kerralla tilanteesta selvitään jo paljon helpommalla.

Toinen seikka on asioiden selittäminen. Kyllähän sitä itsekin paljon mielummin noudattaa jotain sääntöä, jos tietää, miksi sitä kuuluu noudattaa! Varmasti jokainen suhtautuu arvellen ylhäältä ladeltuja sääntöjä kohtaan, joita ei ymmärrä. Siksi olisi tärkeää myös selittää T:lle, että miksi jokin asia täytyy tehdä niin kuin se tehdään.

Perunan isututs vaakun kanssa.

Olen lukenut työmatkalukemisena mielenkiintoista Pamela Druckermanin kirjaa "Kuinka kasvattaa bebe", joka kertoo amerikkailaisäidistä, joka kasvattaa lapsiaan Ranskassa. Kirja kertoo pääosin ranskalaisten tavasta kasvattaa lapsiaan ja vertailee kasvatustapoja amerikkalaisiin. Joissain asioissa suomessa ollaan lähempänä ranskalaisia, mutta ensivaikutelmani on, että amerikkalainen lastenkasvatustapa on monessa asiassa lähellä suomalaista.

Kirjassa yksi esiin tuotu tärkeä ranskalaisen lapsenkasvatuksen pointti on opettaa lapsi odottamaan. Kaikkea ei saa aina heti, eikä tarvitsekaan saada. Olemmekin pyrkineet opettamaan myös T:tä hieman odottamaan ja hän on oppinutkin sanan merkityksen yllättävän hyvin.

Temppuilijat

On ollut upeaa tässä samassa uhman myllerryksessä saada tutustua poikaan entistä paremmin. Pelon hetkellä hän osaa ilmaista "peottaa" ja hammassäryn kohdalla osoittaa poskea ja sanoa "sattuu". Arjesta tulee helpompaa, kun pystyy ymmärtämään toista paremmin. Uusi lempilause on: "Minä osaan!". T osaa kaiken ja haluaa myös itse tehdä. Tekemällä oppii, vaikkakin äidin kärsivällisyys on välillä koetuksella ;)

Toinen lempisana on "minun." Omista ja vähän muidenkin tavaroista pidetään huolta. Ja myös ihmisistä. Vähän jännittään T:n suhtautuminen vauvaan, koska ainakin tällä hetkellä hän osaa olla hyvinkin omistava minua kohtaan.

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Äitienpäivä

Hyvää äitienpäivää! 


Lapsi ei ole osa heitä,
he ovat osa lasta,
maailmaa jonka luulivat kadonneen.
Eeva Kilpi



Olemme viettäneet äitienpäivää ihan kolmisin kotona loikoillen ja syöden. Käväisimme myös metsässä käpöttelemässä, mikä virkisti paljon mieltä. Nykyään tulee aivan liian harvoin käytyä metsässä.





Viime aikoina viikonloppuni ovat menneet enimmäkseen työviikosta toipuessa. Eilen innostuin hieman imuroimaan ja sain välittömän palautteen selkäsäryn muodossa.

Kävimme illalla M:n kanssa kuuntelemassa Tampereen Työväen Teatterin Klubilla Jarkko Martikaista. Voin suositella sekä paikkaa että artistia. Loistava laulunkirjoittaja. Saa ajattelemaan elämää.


P.S. Olinkin aivan unohtanut, millaista myllerrystä pieni ihminen vatsassa voikaan pitää. Nyt, kun hänellä on tilaa pyöriä ja hyöriä, niin kaikki ilo todella otetaan irti!
/* Google Analytics */