torstai 24. huhtikuuta 2014

Raskauspäivitys, rv 21


Tuntuu, että tämä raskaus on ollut erilainen kuin ensimmäinen. En kuitenkaan ole vama, onko itse raskaus ollut erilainen vai vain kaikki muu sen ympäriltä.

Olin ensimmäisessä raskaudessani epävarma. Nyt olen vielä epävarmempi. Aluksi ajattelin, että epävarmuudentunne helpottaa, kun saan kuulla pienen sydämen äänen ja nähdä hänet ultrassa. Sitten ajattelin, että varmuus tulee liikkeiden tuntemisesta, sen jälkeen rakenneultrasta. Nyt totean, että mikään varmennus ei riitä. Minun on vain uskottava ja luotettava. Ja levättävä tarpeeksi.

Pääsiäinen osui sopivaan kohtaan. Olo on nyt maalla vietetyn, hyvin levätyn pitkän viikonlopun jälkeen huimasti parempi.


Aloin voida pahoin noin viikolla 5. Pahoivointi tuli aaltomaisesti ja oloni pysyi kurissa, kun söin lähes koko ajan jotain pientä. Väsymys oli myös kovaa, ei kuitenkaan ehkä sen kovempaa kuin viimeksikään, joskin lamaannuttavampaa, koska nyt piti jaksaa paljon enemmän.

Pahoivointi helpotti jo 10 viikon jälkeen. Väsymys on kaverinani edelleen. Aloin tuntea pienet potkut ja muljahdukset jo noin 15. viikon tietämillä. Nyt liikkeet ovat jo säännöllisiä ja tuntuvat hyvin mahan päältäkin. Rakenneultrassa kaikki näytti olevan hyvin, eikä sukupuolikaan jäänyt arvoitukseksi ;)

En ole pystynyt nostamaan mitään enää muutamaan viikkoon. En pystynyt nostamaan T:n raskaudessakaan, mutta nyt tunnen oloni paljon rajoittuneemmaksi. En pysty nappaamaan T:tä syliini joka hetkessä, enkä toimimaan arjessa samalla tavalla kuin ennen. Olen joutunut jo totuttelemaan siihen, etten voi olla aina T:n saavutettavissa. Se on ollut välillä vaikeaa hyväksyä.

Tuntuu, että olin kärsinyt pienistä raskausvaivoista, närästyksestä ja selän jomottelusta enemmän kuin ensimmäisellä kerralla, mikä ainakin selän kipeytymisen kohdalla johtuu suuremmasta rasituksesta. Olen T:n raskaudesa kirjoittanut, että istuminen ei oikein luonnistu. Nyt olen istumatyössä, joten ei ihmekään, että olo tuntuu joskus tukalalta. Pitää muistaa pitää tarpeeksi taukoja ja yrittää pitää kiinni liikunnasta.

Ei niin paljon vaivoja, ettei jotain vähemmänkin. Toistaiseksi ennakoivat supistukset ovat pysyneet pienemmissä määrissä kuin viime kerralla. Myös ihoni on parantunut huimasti, mitä viimeksi ei tapahtunut.

Raskaus on puolessa välissä. Vaikka tulevaisuus jännittää, en meinaa malttaa odottaa.


keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

1v 10kk

Poikaa katsellessa sen vasta ymmärtää kuinka aika rientää. T on oikeasti kohta kaksi vuotta!


Nyt on piirtokausi. T ei malttaisi melkein muuta tehdäkkään kuin piirtää ja aika usein piirtämistä vaaditaan myös äidiltä ja isiltä. T piirtää yleensä omien sanojensa mukaan ympylöitä, ikkunoita, muumeja, lintuja..ja ennen kaikkea tuttuja, T:lle tärkeitä ihmisiä. Kuinka monta kertaa olenkaan joutunut piirtämään T:n kummien kuvia, naapurin jaakkoja, mummeja, mummoja, vaareja, äitejä ja isiä, enoja ja tätejä.. Huh. Piirtotaitoni ovat todella olleet koetuksella!

Puhe on kehittynyt viimeisen parin kuukauden aikana taas hurjasti. Nyt puhutaan jo kolmen sanan lauseita ja sanoja T muistaa uskomattoman paljon. Joka päivä opitaan uusia. Joitakin kadoksissa olleita kirjaimiakin alkaa pikku hiljaa löytyä, kuten se L-kirjain. Viime viikolla T kertoi haluavansa "pullaa".


Muumit ovat myös in. Poika on katsonut ehkä kerran elämässään muumeja, mutta hahmoihin törmää melkein kaikkialla! Meillä on myös muumilevy, mikä on ollut ahkerassa kuuntelussa. Lempihahmoja ovat pikku myy ja muumipappa.

Tavarat ovat yleensä "T:n, minun" Se on hyvä selventää, että ne ovat hänen ja sanoa vielä nimi eteen, ettei kenellekään jää epäselväksi, että kenen minun ne nyt sitten ovat. Viime aikojen hauskoja sanoja ovat olleet myös "känkyä" eli kännykkä, "kokotiiti" ja "kihava" eli kirahvi.

Pottailut ovat edistyneet mukavasti. Kuivasta T on vielä kaukana, mutta kakat tulevat lähes aina pottaan. Myös pissat tulevat yleensä pottaan, jos potalle tajutaan viedä tarpeeksi usein. Potalle T menee harvoin itse. Vaippa saattaa myös yön jäljiltä olla kuiva tai lähes kuiva.


Viime aikoina pieni uhman poikanen on nostanut päätään. Oma tahto pojalla on aina ollut vahva, mutta lahjontaa on jouduttu viime aikoina turvautumaan useammassakin asiassa. T on aina ollut hyvä syömään kaikkea, mutta nyt ruokaa ei välttämättä edes suostuta maistamaan. Kurkut ja tomaatit uppoaa, mutta lämmin ateria tahtoo jäädä etenkin kasvisten osalta lautaselle. Saa nähdä, onko viime aikainen flunssa vaikuttanut ruokahaluun. Puuro yleensä illalla onneksi maittaa, kun päivällinen on jäänyt tyngäksi.

T oli alkuvuodesta pitkän pätkän päiväkodissa hoitajan ollessa sairaslomalla. Päiväkotiinkin poika sopeutui hyvin, mutta on elämä tuntunut taas helpommalta tutulla hoitajalla, tutussa pienessä ryhmässä. Ehkä parasta perhepäivähoidossa on ollut se, että T on päivän aikana enemmän ulkona. Tuntuu, että poika voisi olla koko päivän pihalla ja silti lähdetään pihaleikeistä pois liian aikaisin!

Olemme yrittäneet viime viikkoina herätellä vauvauinnin loppumisen jälkeen hieman jäänyttä uintiharrastusta. T rakastaa pulikoimista. Jos uimahalliin ei päästä, niin se oma pieni amme käy ihan yhtä hyvin. Nyt innolla odottelemme uinti- ja pyöräilykesää. En tiedä hankkisimmeko kolmipyörän vai mitä, kun polkupyörään T tuntuu olevan vielä hieman liian lyhyt. Poika ei viihdy rattaissa, joten joku menopeli olisi mukava nopeuttamaan kulkemista.
/* Google Analytics */