tiistai 25. maaliskuuta 2014

Hei vaan!


Täällä ollaan. Arjen vieminä. Huomaan miettiväni blogia usein. En kuitenkaan saa aikaiseksi kirjoitettua, vaikka haluaisin. Päivät vierivät ja arki rullaa. Illalla lösähdän sohvalle, enkä yleensä työpäivän jälkeen avaa konetta ollenkaan.

Väsymykseeni on ehkä ollut jokin muukin syy kuin pelkkä työ ja kiireinen arki. Viime kuukausina olo on ollut heikko ja väsynyt. Energia on riittänyt vain juuri ja juuri arjen pyörittämiseen. Onneksi minulla on M, joka on tehnyt paljon. Myös painoni on lähtenyt nousuun ja vatsanseutua alkanut kiristää. Selkää särkee, närästää ja olen purskahtanut itkuun jo ainakin bussissa lehteä lukiessa ja sisustusohjelmia kotisohvalla katsoessa. Hmm..mikäköhän aiheuttaa tälläisiä oireita?

Muutama viikko sitten kävimme äitiysultrassa ja kyllä se vain kovasti siltä näytti, että vatsassani oikeasti köllöttelee joku. (!!)

Olen koko alkuraskauden ollut hyvin epäileväinen ja epävarma, eikä epävarmuus ole vieläkään oikein kadonnut. Pitääkö se vain uskoa, että kaikki on hyvin, jos joku tuntuu potkivan vatsassani?

Toisaalta kaikki on kuin ensimmäiselläkin kerralla, mutta toisaalta kaikki tuntuu aivan yhtä uudelta, tuoreelta ja ihmeelliseltä. Minusta tuntuu, että olen ollut vaivaisempi kuin viimeksi, mutta onhan elämäntilannekin aivan eri. En voi nukkua päiväunia tai viipyä aamulla sängyssä puolille päivin. En ehdi paljon lepäillä päivän aikana vaan päivä täyttyy menosta ja meiningistä..ja siitä koneen ääressä istumisesta. Toki on ollut pakko ottaa aika levolle, enkä voi tehdä asioita samalla tahdilla kuin ennen.

Päivä kerrallaan, omaa kehoa kuunnellen, ihmetellen elämää.

/* Google Analytics */