maanantai 27. tammikuuta 2014

"Piip Piip Piip"

"Piip piip piip" = Väistä, täältä tullaan!
"Hei hei" ja käden heilutus = Menes nyt siitä, haluan olla rauhassa (tehdä pahojani rauhassa).
"Iipä" = Leipä
"Aps..ssa"= Appelsiini
"Tynttiä" = Kynttilä
"Pii-ä" = Piirrä (voi tarkoittaa piirtämistä paperille tai sitä, että T:n ihoon pitää piirrellä sormella kuvioita)
"Kah-i" =Kahvi
"Tyttö" = Kuka tahansa lapsi tai duploukko 
"Papita" tai "Papi" = Paprika
"Ko-ti" = Korkki (k taipuu tiettyjen äänteiden mukana, mutta toisten kanssa ei)
"Kooa, niiä, kooa, niiä" = Kolme, neljä, kolme, neljä (nämä kaksi tuntuu olevan suosikkinumerot)


Sormet ristissä tarkoittaa ilmeisesti mitä tahansa laulua. Taitaa tulla tuiki tuiki tähtösestä tämä merkki..Lauluesitykset esitetään kameran jalustan mikrofonia muistuttavaan vipuun ja esityksen jälkeen kädet nostetaan ilmaan ja huudetaan "Jee", sitten taputetaan.

Vaakku on joskus harrastanut laitesukellusta ja nyt kirjan sukeltaja on aina "aakku" ja samalla sivulla oleva tursas on sitten luonnollisesti "mummo".

On myös hauskaa, että tietyt tapahtumat jäävät pienen päähän lähtemättömästi.
Naapurin Jaakko lainasi kerran vasaraa, nyt aina silloin tällöin T muistaa: "Aakko, asa-a". Täti leikkasi puolestaan T:n hiukset ja taisi samalla kammatakin, nyt T:n mielessä täti aina "haajaa".

Astianpesukonetta tyhjentäessä T haluaa aina "auttaa". Konetta tyhjentäessä poika sitten nimeää aina kunkin astian sen mukaan, kuka sitä käyttää useiten. Jotkut yleisasiat, kuten kakkulautaset, nimetään sitten tietysti sen mukaan, mitä niistä tyypillisesti syödään.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Uusi blogistartti


Blogini on ollut viime aikoina varsin hiljainen. Voimia on syönyt kiireinen arki, valmistumisen loppusuora sekä työnhaku. Nyt voin iloksi ilmoittaa, että kohta kaikki nämä ovat takanapäin ja toivottavasti löydän taas uutta puhtia kirjoittaa arjestamme! Koen kuitenkin saavani kirjoittamisesta paljon itselleni.

Diplomityöni on viety nyt painoon ja ensi viikolla voin toimittaa työn hyväksyttäväksi tiedekuntaneuvostoon. Valmistuminen on siis jo aikamoisen lähellä. Projekti on ollut erittäin antoisa ja sain mielestäni työn tuloksen aika hyvin suollettua reiluun sataan sivuun paperia. Olen oppinut aiheestani, ammattia-alastani, työstä ja sen tekemisestä projektin aika hirveästi ja saan olla siitä todella tyytyväinen. Olen oppinut vahnemmilta ja viisaammilta projektissa mukana olleilta valtavasti!

Tällä viikolla myös työnhakunikin lopulta tuotti tulosta ja sain kuin sainkin työpaikan. Aloitan uudessa työssä heti ensi kuun alusta. Työ on täysin omaa alaani ja työpaikka vaikuttaa ihanan joustavalta, mikä lapsiperheen äidille oli yksi hyvin merkittävä arvoa tuova tekijä unelmatyöpaikkaa ajatellessa. Sain myös haaveilemani sopimuksen, jossa minimityöaika viikossa on 30 tuntia. Voin siis yhteisestä sopimuksestä tehdä myös täyttä päivää, mutta pääosin tulen olemaan varmaankin tuolla 30 viikkotunnilla. En aluksi edes tajunnut, kuinka mahtavaa olisikaan, jos saisi mahdollisuuden olla oman alan työssä ja hieman myös lisää aikaa olla kotona.

Voisin siis sanoa, että meillä on asiat paremmin kuin hyvin ja tällä viikolla olen saanut hymyillä itseni melkein kyyneliin. Niin hienolta tuntuu. Nyt voin keskittyä pohtimaan valmistujaisjuhlaamme. Kai tätä kaikkea viiden ja puolen vuoden uurastustamme tulee jotenkin juhlistaa!

perjantai 3. tammikuuta 2014

Joululoma



Hyvää uutta vuotta! Vietimme loman kotipuolessa ja avasin koneen tasan kerran. Silloinkin tein yhden päivän etätöitä, joten avasin vain työkoneen. Välillä tuntuu hyvältä ottaa etäisyyttä kaikesta elektroniikasta. Tarttua kirjaan, lähteä ulkoilemaan, pelailla yhdessä tai vain seurustella.

Lomaan kului rakkaiden ihmisten seurassa laiskotellen. Mahatauti meinasi kiusata perhettämme ennen joulua, mutta siitä selvittiin..kinkkukin maistui ja ehkä vähän suklaakin..

T heräsi aattoaamuna ennen viittä. Taisi aavistaa, että tiedossa on jotain jännittävää. Joulupukkia poika ensin hieman vierasti, mutta lopulta toimi oikein pätevänä pikkuapulaisena lahjoja jakaessaan. T sai paljon lahjoja, muttei mitään järjettömiä määriä. Paketeista paljastui vaatteita, brion junarataa ja duploja, mitä olemme keränneet, sähköhammasharja, ihana muki, kirjoja..


T on alkanut puhua yhä enemmän ja pelkästään loman aikana uusia sanoja on tullut valtavasti. Monia äänteitä puuttuu vielä muun muassa L-kirjain, mutta paljon sanoista jo ymmärtääkin. Lomalla poitsu sanoi myös ensimmäiset kaksi toisiinsa liitettyä sanaa: "Kakku tänne!" (osoittaa lautastaan ja kakkua). Onneksi ei ole herkkusuu äitiinsä tullut ;)

Piirtäminen on uusi hauska touhu. Paperillakin pysytään useimmiten. Kynät lähtevät mukaan joka paikasta ja välillä poika nostaa paitaansa ylös ja pyytää pii(r)tämään sormella mahaan. Taitaa tuntua mukavalta. "Ei"-sanan löytyminen on tuonut T:n tempperamenttiä esiin. Ennen ei vain tehty, mitä pyydettiin, nyt huudetaan samalla "ei ei ei". Tällä hetkellä vaatii paljon olla antamatta kaikessa pojalle periksi, mutta kärsivällisyys palkitaan ja poika tekee pienen kiukuttelun jälkeen yleensä yhteistyötä. Oikeastaan tämä kasvuvaihe tuntuu varsin helpolta. Uhma ei ole vielä pahaa ja toisaalta poika osaa jo niin paljon, että arki on varsin helppoa. Voi vain ihmetellä, miten ihana poika meillä on!
/* Google Analytics */