tiistai 23. joulukuuta 2014

Rauhaisaa joulua

Me jouluillaan mummolassa ja mummilassa ♥




tiistai 16. joulukuuta 2014

Joulun odotusta

Elämäni ensimmäinen piparkakkutalo


T on erittäin innostunut makkaranpaistaja. Jos pojalta kysyttäisiin, hän haluaisi syödä aina makkaraa. Harmi vain, ettei se kuulu äidin ruokalistoille kovinkaan usein. 

Kun minä ja M olimme käyneet työpaikan pikkujouluissa tahoillamme, halusi myös T pikkujoulut. T:n pikkujouluissa syötiin puuroa, torttuja, pipareita sekä luumukiisseliä ja kuunneltiin joululauluja. 


Pikkuveikka on jo kolme kuukautta. Rokotukset saatiin viime viikolla ja niistä toivuttiin hyvin. Painoa neuvolassa oli reilut 5,5 kiloa ja pituutta 60 senttiä ja risat. Poika on oppinut kääntymään mahalleen ja tekee sitä tällä hetkellä koko ajan. Maito maistuu ja yöllä herätään yleensä enää kerran syömään ja keskimäärin kerran pojalle pitää laittaa tutti suuhun. Veikka on myös tällä hetkellä ennen kuulumattomassa kakkalakossa! Tässä on jo mennyt pitkälti toista viikkoa ilman kakkimista ja äiti alkaa jo olla hieman levoton, muttei lakkoilut poikaa näytä millään tavalla haittaavan.

 Maanantaihamppari

Illan pieni satutuokio

maanantai 1. joulukuuta 2014

Ärrinmurria ja ponnisteluja

Tänään joulukuun ensimmäisenä puolet meidän perheestä heräsi aurinkoisina ja puolet varsinaisia känkkäränkkinä. Luen itseni jälkimmäiseen. Nuhaisena huonosti nukuttu yö jäi auttamatta liian lyhyeksi eikä aamuvarhaisella pudottamani perintökannu auttanut asiaan.

Pikkuveikka puolestaan kärsii uuden oppimisen tuskasta. Hän kääntyi selältä mahalleen ensimmäisen kerran jo reilu viikko sitten, mutta vasta tänään jatkoi harjoitteluja ja nyt se todella onnistuu! Vaikuttaa ilmeisen raskaalta, kun koko ajan pitää yrittää kääntyä..

Onneksi T ja M ovat olleet iloisia ihania itsejään. M keitti aamupuurot ennen töihin lähtöä ja T kapusi aamulla sänkyyn pyynnön kera: "äiti tee kylmiä mun masuun!". Ei tuollaisten ilopillerien kanssa onneksi voi jäädä sänkyyn surkuttelemaan omaa oloaan.

Tein T:n kummin kanssa meille tänä vuonna täytettävän joulukalenterin (voi olla, että itse sain samassa ajassa aikaan ehkä neljä pussia, jossa U loput 20). Tänään T sai kurkistaa ensimmäiseen pussiin, josta löytyi pieni tarra ja kolme palapelinpalaa. Saa nähdä, mitä palapelistä rakentuukaan!


perjantai 28. marraskuuta 2014

Ruokabongauksia

Meidän sateisen ja pimeän viikon aktiviteetti on ollut joulupiparit. Maanantaina teimme T:n kanssa taikinan, tiistaina leivoimme piparit ja eilen koristelimme. Hyvää ajanvietettä, nyt vain pitäisi keksiä kuka nämä kaikki syö?!  
 Puolet taikinasta jäi vielä pakkaseen. Ehkä teemme siitä T:n toiveesta vielä piparkakkutalon..

Olen taas nauttinut siitä, että pystyy arkenakin tekemään haudutettavia ja hieman pidempään kypsyviä ruokia. Tässä kaksi viime aikaista ranskankerman kaveria:
Tein ensimmäistä kertaa chili con carnea. Käytin pohjana Alexander ja Hanna Gullichsenin reseptiä. Pilkoin naudan paistin paloiksi ja ruskistin pannulla. Paistoin paprikat (3 kpl) ja sipulit (3kpl) pannulla mausteiden kera (chiliä, paparikaa ja valkosipulia) ja lisäsin tomaattisosetta (800g) sekaan. Sitten uuniin pariksi tunniksi (170C), jonka puolessa välissä lisäsin 600g kidneypapuja.  Kyllä tätä voisi tehdä uudestaankin. 

Toinen ranskankerman kaveri oli myöskin ensimmäistä kertaa valmistamani punajuurisosekeittoni. Punajuurta pitäisi käyttää ruoanlaitossa enemmänkin. Hyvä juures.

T osallistuu lähes poikkeuksetta meillä ruuanlaittoon. Poika kuorii jo porkkanat aika tehokkaasti ja valkosipulinkynsien kuoriminen on myös lempipuuhaa. Hän tykkää myös sekoittaa ja kaataa leivottaessa jauhoja taikinan sekaan. Kananmunien kuoriminen sujuu jo tosi hyvin ja raa'atkin kananmunat rikotaan suhteellisen hienosti. Vaikka keittiössä on vielä paljon asioita, mitä kaksivuotias ei voi tehdä, mielikuvitusta käyttämällä ruoanlaitto sujuu todella hyvin yhteistyössä kaksivuotiaan kanssa. T ainakin nauttii ja saa onnistumisen iloa, kun pystyy osallistumaan ja auttamaan.

Syömme T:n kanssa hyvin usein välipalaksi smoothien, johon tulee kotoa löytyviä hedelmiä, yleensä mustikkaa tai puolukkaa, hieman auringonkukan siemeniä tai pähkinöitä, jogurttia ja tilkka vettä. Smoothien seassa T:lle maistuu kaikki! Väillä tulee syötyä smoothien ainesosat ilman soseutusta. Vaihteen vuoksi.


torstai 20. marraskuuta 2014

Melkein kaksi ja puoli: Ai mikä? Ai mitä?


T lähestyy kahden ja puolen vuoden ikää kovaa vauhtia. T on löytänyt kysymisen ihanuuden. "Mikä? Mitä? Missä on koti? Missä on mummila? Missä on kauppa?.... Mikä tämä on? Mitä teet? Mitä syöt? Mikä tuoskuu? (yleensä, jos äiti on napannut karkin suuhunsa salaa) Mitä tuo setä puuhailee?"

Oi, ihmettä.

T:n kanssa toimiminen on helpottunut puolen vuoden takaisesta hyvin paljon. Poika ilmoittaa vessahädästä ja käy itse potalla. Uskoo jopa joskus, kun kieltää. Ja ennen kaikkea T leikkii! Muutama kuukausi sitten, aivan yhtäkkiä, poika tajusi, että vain taivas on rajana mielikuvitusleikeissä. Hän alkoi leikkiä jos minkälaisia mielikuvitusleikkejä itsekseen. Toki parasta on edelleen leikkiä kaverin kanssa, mutta hän rakentelee itsekseenkin kaikenlaisia leikkejä, mikä helpottaa arkea kummasti.

Viime aikojen lempileikki on ollut tiskaaminen. Hiekkalaatikko on edelleen pop ja duplot. Myös äidin auttaminen tiskikoneen tyhjentämisessä ja ruuanlaitossa ovat edelleen hyvin mieluista puuhaa. Ja musisointi erilaisilla mielikuvitussoittimilla, tanssiminen, laulaminen ja piirtäminen ovat edelleen T:lle tärkeitä leikkejä.

T syö edelleen hyvin. Hän tankkaa aamupäivisin usein suurempiakin aterioita kuin minä, muttei syö välttämättä iltapäivällä enää juuri mitään. Kaikki juustot ovat hänen herkkuaan, hedelmät, leipä ja pasta maistuvat hyvin. T syö melkein kaikkea, paitsi kypsennetty omena ei tahdo upota. T on epäluuloinen joitain ruokia kohtaan, mutta esimerkiksi kasvisosekeiton seassa menee mikä vaan. Kovin tulisesta ruuasta poika ei tykkää, mutta pieni tulisuus tai pippurisuuskaan eivät haittaa. Herkut maistuisivat varmasti aina ja kaikkialla, mutta olemme pyrkineet rajoittamaan T:n makean syönnin yksittäisiin jälkiruokiin ja juhliin. Makean syömisestä ei tehdä numeroa vaan joskus saa ja joskus ei. T tyytyy tähän varsin hyvin. Paljoa makeaa ei pojalle parane antaa tai vauhti kiihtyy aikamoisiin sfääreihin! Pyrimme välttämään myös mehuja ja sokeroituja jogurtteja ja viilejä.

Pojan alkaessa puhumaan yhä enemmän, äidin päivä piristyy kuunnellessa pojan ajatuksen juoksua. Huh! Välillä saa kyllä nauraa oikein kunnolla pojan laukoessa jostain opittuja sanontoja tai tokaistessa viisauksia. "Aa joo".

Nukkuminen on edelleen huonompaa kuin ennen vauvan syntymää, eikä nukkumaan aina mennä ilman vastalauseita. Ovat illat onneksi rauhoittuneet niin, ettei koko ilta mene T:n ohjaamiseen takaisin sänkyynsä. T nukkuu yleensä aika tarkalleen iltakahdeksasta seitsemään aamulla. Päiväunet nukutaan puolilta päivin ja ne kestävät noin 1-2 tuntia.



tiistai 11. marraskuuta 2014

Veikka 2kk

Veikka on jo kaksi kuukautta. Aika on mennyt sanoin kuvaamattoman nopeasti ja haikein mielin on jo pakattu pieneksi jääneitä vaatteitakin pois.

Vauva oli 2kk-neuvolassa hieman alle viisi kiloinen ja 57,5cm pitkä. Poika on ollut toistaiseksi todella helppo vauva. Veikka on tyytyväinen, hymyilevä vauva, joka nukkuu hyvin päiväunensa ulkona ja herää yöllä yleensä pari kertaa. Viime öinä poika on vetäissyt yli kuuden tunnin unipätkät ja äiti kiittää.

Iltaisin vauva on usein hieman itkuisempi, eikä viihdy lattialla juurikaan. Poika tankkaa selvästi yötä varten. Maito tulee myös tällä hetkellä sen verta kovaa vauhtia, että vauvan on vaikea pysyä perässä ja ilmaa tahtoo kertyä vatsaan. Tästäkin olemme onneksi selviytyneet pulautteluilla ilman suurempia mahavaivoja.

Olen viime aikoina pohtinut enemmän ja vähemmän sitä, miksi kaikki on tuntunut tällä kertaa niin paljon helpommalta kuin viimeksi. Työtä on enemmän ja omaa aikaa vähemmän, mutta silti kaikki on sujunut paljon helpommin kuin osasin odottaa.

Yksi vaikuttava tekijä on varmasti esikoisen tuoma rytmi päivään. Tuntuu, että vauvakin on tyytyväisempi, kun ympärillä on touhua ja elämää.

Nyt olen vasta myös todella ymmärtänyt sen, kuinka paljon elämä esikoisen jälkeen muuttuikaan. En ole sitä aiemmin tiedostanut, vaikka siitä paljon puhutaankin, että ensimmäisen lapsen myötä koko elämän rytmi muuttuu. Tulee erilaisia rutiineja, aamuisin noustaan aikaisin, ruokaa tehdään samoihin aikoihin ja oma aika rajoittuu. Toisen lapsen tulo ei ole näitä asioita suuremmin muuttanut. Vauva nukkuu enemmän kuin esikoinen, jolloin oma aika ei ole merkittävästi vähentynyt ja tuntuu, että pikkuveikka on sujahtanut arkemme rytmiin mukaan sen kummemmin sitä horjuttamatta.

Toki yöherätykset meinaavat painaa välillä, mutta tuntuu, että päivän rutiinit ja hyvä ravitsemus ovat pitäneet minut pirteämpänä kuin T:n ollessa vauva. Olen myös tuntenut itseni paljon pirteämmäksi ja elinvoimaisemmaksi kuin raskausaikana, vaikka silloin ei öisin tarvinnutkan juuri heräillä (mitä nyt vessaan..).

Tällä kertaa rankempaa on ehkä ollut ainoastaan se, että tuntee helposti syyllisyyttä siitä, ettei pysty huomioimaan kaikkia perheenjäseniä aina kun haluaisi ja niin paljon kuin haluaisi. Ja silti itsellekin pitäisi jäädä hieman aikaa hengähtää ja nauttia ilmasta ympärillään.

Pikkuveikan ristiäiset pidettiin seurakuntakodilla, koska kodissamme ei tila riitä ja toisaalta ei myöskään tarvinnut stressata siivoamisia ja muita. Otimme tällä kertaa myös pitopalvelun, mikä helpotti järjestelyjä entisestään. Kukat hankimme juhlaan itse, mutta muuten kaikki oli valmiina. Vaikka tykkään laittaa ja tehdä ja järjestää, ristiäisten järjestäminen pienellä vaivalla helpotti arkea kummasti.


perjantai 31. lokakuuta 2014

"Ruualla ei leikitä"


Ruoka on minulle vakava asia. Ollessani aikanaan vuoden koulunkäyntiavustajana minut sai kiehuksiin lasten nirsous (ei todellakan kaikkien, mutta usean!). Eikä eniten se, etteivät lapset tuntuneet tykkäävän mistään muusta kuin ranskanperunoista ja nakeista, vaan se että se kehdattiin kuuluttaa ääneen vielä keittäjän kuullen. "Mä en tykkää tästä, enkä tuosta..."

Minua kiehutti se, etteivät lapset tuntuneet arvostavan ruokaa ollenkaan. Mitä hienompi ateria, sitä enemmän valitusta. Ja koululla oli vielä uskomattoman hyvät ruuat, ei mitään teollisuusmättöä. Taisin siitä kerran jos toisenkin suuni avata närkätyksissäni.

Toivoisin voivani opettaa lapseni arvostamaan sitä, että meillä on ruokaa, mitä syödä ja löytävän makujen rikkauden. Eräs ystäväni muistuttaa minua aina välillä huvittuneena kerran lausahtamastani sanonnasta: "Olisi kauheata, jos ei tykkäisi jostain hyvästä ruuasta."


Olen pohtinut viime aikoina sanontaa: "Ruualla ei leikitä". Se on minulle kotoakin hyvin tuttu ja sanon sitä välillä lapsillenikin. Kuitenkin sallin T:n myös leikkiä ruualla ruokapöydässä silloin tällöin. En salli ruuan pilaamista tai heittelyä, mutten aina keskeytä pieniä ajatusleikkejä leivän kanssa ja niin edelleen. Mikä siinä onkaan oikeastaan väärää? Lapsi tutustuu ruokaan, käyttää mielikuvitustaan ja todella usein leikin lopuksi syö ruuan. Pitää ruokailun olla niin vakavaa? Eikö rento tunnelma auta lapsia tutustumaan ruokaan?

Se, että T saattaa joskus myös leikkiä ruualla ei mielestäni ole opettanut hänelle huonoja ruokatapoja. Sen sijaan poikaa voi huoletta viedä esimerkiksi ravintolaan syömään eikä hän nirsoile turhia ja syö ruokansa yleensä rauhallisesti. T myös nauttii ruuanlaitosta ja on siitä hyvin kiinnostunut.

Ei kaiken tarvitse olla niin vakavaa!



torstai 16. lokakuuta 2014

Veikka 1kk ja isoveli 2v 4kk

M palasi maanantaina töihin. Olin etukäteen jännittänyt, miten kaikki lähtee sujumaan, mutta ainakin ensimmäiset päivät ovat sujuneet paremmin kuin osasin odottaa.


Pikkuveikka on kasvanut kovaa vauhtia. Neljä kiloa oli viime viikkoisessa neuvolassa ylittynyt ja pituuttakin oli tullut neljä senttiä. Poika on toistaiseksi ollut varsin helppo vauva. Oikeastaan todella helppo. Välillä kitistään, mutta se on aika pientä ja kuuluu asiaan. Pitää vauvan osata ilmaista epätyytyväisyytensä.

Varsinaista rytmiä ei vielä ole, mutta yöllä nukutaan yleensä kaksi kolmen-neljän tunnin unipätkää ja seitsemän aikoihin aletaan heräillä. Veikka on nukkuu päivällä ulkona yleensä pari kahden tunnin pätkää tai sitten yhtä mittaa neljä tuntia. Muuten nukkuminen päivällä on pikkutorkkuja silloin tällöin. Vauva viihtyy hetken itsekseenkin lattialla tuijotellen mielenkiintoisia juttuja, mutta illat kuluvat pääosin tankatessa ja hieman kitistessä. Ensimmäiset hymytkin väläyteltiin M:n syntymäpäivien kunniaksi viime viikolla.

T on suhtautunut vauvaan oikeastaan aivan ihanasti. Vauvaa käydään välillä paijaamassa ja suukottamassa ja sitten matka taas jatkuu omiin touhuihin. T:stä on ollut välillä jo hyötyäkin vauvan kanssa, kun isoveli on viihdyttänyt pienokaista. Toki T:tä pitää koko ajan pitää silmällä vauvan suhteen, koska aina ei vauvaa muisteta varoa ja välillä ollaan turhankin vauhdikkaita vauvan lähellä. T on selvästi ottanut vauvan osaksi meidän perhettä.

Vaikka T on suhtautunut vauvaan hienosti, vauva kuitenkin selvästi aiheuttaa T:ssä hieman kriisiä. Illat ja nukkuminen on ollut viime aikoina vaikeampaa. Poika karkailee sängystä eikä uni meinaa tulla. T on aina ollut pääosin todella helppo nukkumistensa suhteen, mutta reagoinut silti ennenkin uusiin asioihin nukkumisen kautta. Olen myös parina yönä herännyt siihen, että T kömpii viereen, mitä poika ei ole koskaan aiemmin tehnyt.

Reaktiot tuntuvat järkeen käyviltä ja luonnollisilta: Poikaa ihmetyttää, miksi vauva nukkuu äidin ja isin huoneessa, mutta itse pitäisi nukkua omassa sängyssä ja toisaalta T kaipaa läheisyyttä ehkä vielä enemmän kuin aiemmin. Olen pyrkinyt antamaan T:lle läheisyyttä mahdollisimman paljon, mutta onhan se väistämätöntä, että asiat hieman muuttuvat, kun on myös toinen lapsi, joka on vielä paljon rinnalla päivisin. Vaikka reagointi onkin luonnollista ja odotettuakin, meinaa pinna välillä kiristyä, etenkin kun omat yöunet ovat katkonaiset ja väsymys hieman painaa. Olin asennoitunut vauva-aikaan niin, että vauva valvottaa meitä enemmän kuin kaksivuotias, mutta kuten niin monta kertaa todettu lapsiperheessä mihinkään ei kannata tuudittautua ja joka päivä asiat voivat kääntyä aivan päälaelleen. Toivotaan, että nämä sopeutumisvaiheet eivät kuitenkaan ole liian pitkiä ja jaksamme iloita uudesta arjesta!

Muutama kuva vielä taannoisista perunatalkoista, joissa on aivan mahtava tunnelma oikeine perinneruokineen. Tarjolla muun muassa uutispuuroa, siansorkkia, uunijuustoa, laatikoita, lihapataa, kalaa, etikkasalaatteja...


maanantai 22. syyskuuta 2014

Vauvakuplassa





Täällä ollaan. Jalat pilvissä ja pää kuplassa. Alku on ollut niin henkisesti kuin fyysisestikin helpompaa kuin odotin.

Olen toipunut synnytyksestä nopeammin kuin viimeksi ja mielialanikin on pysynyt korkeampana, vaikka arki kahden lapsen kanssa onkin haasteellisempaa. Tosin vielä siitä oikeasta arjestahan minulla nyt ei vielä kokemusta olekaan, koska M on viisi ensimmäistä viikkoa kotona ♥

Ehkä kaikki on ollut helpompaa, koska asiat eivät ole tulleet niin yllätyksenä. Toki jokainen vauva on omansa, mutta silti. Vauva on ollut toistaiseksi varsin tyytyväinen tapaus. Illat tankataan tiheästi ja yöllä unipätkät ovat alkaneet alun puolestatoista tunnista pidentyä. Yleensä yöllä nukutaan yksi pidempi noin neljän tunnin pätkä ja heräillään sen jälkeen parin-kolmen tunnin välein.

Olen kaivannut ulkomaailmaa paljon enemmän kuin viimeksi ja oli ihanaa, kun viikon jälkeen pääsi vauvan kanssa ulos. Myös vieraat ovat olleet mukava tuulahdus ulkomaailmaa tänne vauvakuplan sisään.

Kävimme toissa sunnuntaina testaamassa Cafe Pispalan brunssin. Sää oli aivan loistava ja Pispala niin kaunis. Cafe Pispalassa oli varsin mukava tunnelma ja brunssi kerrassaan herkullista. Hintatasoltaan kahvila ei ehkä ollut halvin mahdollinen, mutta ruoka oli laadukasta ja hyvää ja miljöö loistava. Vauva nukkui ensimmäisen ravintolakäyntinsä läpi ja heräsi vasta kotona.







keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Pikkuveikan syntymä

Meille on syntynyt ihana, täydellinen vauva. Hän on nyt kolme päivää vanha. Syntyessään pojalla oli pituutta 50cm ja painoa 3165g.


Ajattelin kirjoittaa synnytyskertomuksen ylös nyt, kun vielä muistan tapahtumat. Tuntuu, että kaiken kirjoittaminen ylös auttaa käsittelemään tapahtuman, joka kaikessa kauneudessaan on aivan ihmeellinen, rankka ja ainutlaatuinen kokemus.

Lauantai aamupäivällä olo oli joskeenkin normaali. Selkää hieman jyskytteli ja muuta, mutta vastaavia tuntemuksia minulla oli ollut enemmän ja vähemmän jo parin viikon ajan. Kävimme ruokakaupassa ja otin päikkärit.

14: Päiväunien jälkeen tunsin ensimmäisen hieman kipeämmän supistuksen. En vielä herätellyt turhia toiveita, mutta supistus sai minut taas varuilleen. Supistuksia tuli jokunen noin tunnin väleillä ja ajattelimme pyytää veljeni meille viettämään iltaa noin varmuuden vuoksi. M pyysi hänet meille ja käski hieman varautua olemaan myös yötä, jos lähtö sattuisikin tulemaan.

19: Veljeni saapui. Minulla oli ollut supistuksia, mutta hyvin harvakseltaan. Laitoimme T:n nukkumaan ja kävimme M:n kanssa pienellä kävelyllä. Kävelyllä sainkin pari suhteellisen napakkaa supistusta. Miehet menivät saunaan eikä supistuksia tullut yhtään yli tuntiin.

22: Supistuksia ei tullut millään tavalla säännöllisesti, mutta tullessaan ne olivat kipeitä. Ajattelin, että kai se on sitten nukkumaan yritettävä vain mennä.

23: Tuntui, että juuri kun pääsin sänkyyn supistuksia alkoi tulla enemmän ja jouduin nousemaan ylös.

23:30 Pyysin M:ää asentamaan Tens-laitteen, koska supistukset olivat jo todella kipeitä, vaikkeivät säännöllisesti tulleet vieläkään. Tens-laitteesta painetaan supistuksen tullessa päälle boost-toiminto, mikä tuntui vievän supistukselta pahimman terän.

24: Supistuksia alkoi tulla jokseenkin säännöllisen tihenevästi vähintään kymmenen minuutin välein. Kävelin makuuhuoneessa edestakaisin ja taisi se aaa-vokaalikin löytyä tässä vaiheessa käyttöön. Halusin ehtiä sairaalaan hieman aikaisemmassa vaiheessa kuin T:n kohdalla, jotta vastaanottotoimenpiteet olisi helpompi kestää. Silti epäililin, voiko sairaalaan lähteä näin varhaisessa vaiheessa. Supistukset olivat kuitenkin jo todella kipeitä ja niinpä lähdimme sairaalaan noin puoli yhden aikaan.

01:15 Saavuimme Tayssille. Makoilin käyrillä noin vartin ja supistuksia piirtyi käyrille hyvin. En tiedä johtuiko Tensistä vai siitä, että olimme piirun verran aiemmin sairaalalla kuin edellisellä kerralla, mutta tällä kertaa kärillä makoilu oli ihan siedettävää. Kätilö teki sisätutkimuksen ja kohdunsuu oli vasta 1,5cm auki ja kohdunkaulaa hieman jäljellä. Hoitaja kyseli toiveitani synnytyksen suhteen ja sanoin toivovani kannustusta lääkkeettömään kivunlievitykseen ja ammeeseen pääsyn mahdollisuutta. Koska synnytys ei näyttänyt olevan vielä kovin pitkällä, hoitaja kysyi, haluanko saman tien synnytyssaliin vain mielummin käydä vastaanoton suihkussa. Hetken punnittuani ja supistusten edelleen tihentyessä ja kipeytyessä päätin toivoa pääsyä synnytyssaliin.

02:15 Siirtyminen synnytyssaliin, jonka vieressä sijaitsi myös ammehuone, joka varattiin käyttöömme. Supistukset olivat hyvin kipeitä ja huomasin supistuksen tullessa roikkuvani M:n kaulassa. Se tuntui jotenkin hyvältä. Tensistä en enää kyennyt laittamaa boost-toimintoa ollenkaan pois vaan mentiin sitten boostilla! Kätilö laittoi heti veden valumaan ammeeseen ja otti vielä vähän vauvan sydänkäyrää. Jos kätilö olisi tässä vaiheessa puolittainkin ehdottanut minulle jotain puudutusta, olisin ottanut sen vastaan. Kätilö kuitenkin noudatti hienosti aikaisempaa toivettani ja kannusti minua kokeilemaan ensin ammetta ja jos se ei auta, niin sitten pohtimaan muita vaihtoehtoja. Hän myös kysyi toiveitani ponnistusasennon suhteen ja ehdotin esimerkiksi kylkimakuuta.

02:30 Pääsin ammeeseen. Epäilin hieman, voiko amme auttaa, kun tensinkin joutui ottamaan pois sinne mennessä. Kätilö tiedusteli, ettei minua vain ponnistuta eikä olo ollut vielä sellainen. Lämmin vesi tuntui kuitenkin mukavalta, vaikka kyllä supistukset tekivät kovin kipeää silti. Pyysin ilokaasua ja sain sen hieman helpottamaan supistuksen pahinta terää. En edelleenkään tiedä, kuinka paljon ilokaasusta on oikeasti apua ja kuinka paljon apu on lumetta, mutta olo ainakin tulee pökertyneeksi. M laittoin musiikkia soimaan ja jäimme kahden.

n. 02:55 Muutaman supistuksen jälkeen tuntui aavistuksen siltä, että ponnistuttaisi. Sainoin M:lle kuitenkin, että katsotaan nyt vielä seuraava supistus. M oli kuitenkin tässä vaiheessa jo kutsunut kätilön paikalle. Kätilö tuli juuri kun seuraava supistus alkoi ja pyysi minua nousemaan altaasta sen verran, että saisi tutkittua tilanteen.

03:00 Noustessani ylös menivät lapsivedet ja kätilö sanoi pään olevan näkyvissä pyytäen M:ää samalla hälyyttämään lisäapua. Minut piti saada vielä vähän ylemmäs altaan reunalle, ettei lapsi syntyisi veteen. Taysissa ei vielä vesisynnytyksiä suoriteta, koska henkilökuntaa ei ole tähän tarpeeksi koulutettu. Sain kuin sainkin kiskouduttua hieman ylemmäs nojaamaan altaan reunaan ja seuraavan supistuksen tullessa oli  pakko ponnistaa. Vauva syntyi yhdellä supistuksella kolmessa minuutissa.

Saatuani vauvan kainaloon siirryimme ripeästi viereiseen huoneeseen hoitamaan synnytyksen loppuun. M päääsi katkaisemaan napanuoran ja minä sain pari tikkiä muistoksi. Synnytyksen kestoksi merkattiin kolme tuntia, kolme minuuttia.


Tällä kertaa olin osannut valmistautua siihen, että synnytys saattaisi olla nopea. Ei helppo, mutta nopea. Toimintaa ei tosiaankaan puuttunut. Kaiken jälkeen päällimmäinen tunne oli kiitollisuus kaikesta. Kiitollisuus aivan ihanasta pojasta, kiitollisuus M:n hienosta tuesta ja toiminnasta, kiitollisuus kätilöä kohtaan, joka toimi mielestäni juuri kuten pitääkin, kiitollisuus omaa kehoani kohtaan. Synnytys oli sujunut paremmin kuin olin osannut edes toivoa. Synnytys oli voimaannuttava. Nyt on aika opetella elämää vauvan ja kaksi-vuotiaan kanssa, yhdessä nelihenkisenä perheenä!

torstai 4. syyskuuta 2014

Odotus



Laskettu aika oli eilen. Supistukset ovat pidentyneet ja säryt lisääntyneet. Mitään sen kummempaa ei kuitenkaan tapahdu. Olen yllättävän levollinen, vaikka olotila saakin hyvin varautuneeksi. Miksen jaksaisi odottaa viikkoa, kun jotkut joutuvat odottamaan vuosia? -Olen etuoikeutettu.


/* Google Analytics */