torstai 28. maaliskuuta 2013

Sydämiä


Maalla ♥
Rauhoittumassa.
Emmeköhän me pari vähän kiireisempääkin päivää pääsiäisenä vietä, mutta pääosin rauhassa.

T nukkuu päikkäreitä.
Poika on suhtautunut yösyömisestä vieroittautumiseen toistaiseksi yllättävän hyvin.
Ja on hän kaksi uutta hammastakin taas saanut.
Ja sanoi tänään vaippaa vaihtaessa: "kakka"

Lumikenkäilyä isän kanssa ♥

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Wien kahdessa päivässä

Tässä hieman matkakertomusta Itävallan reissun alkupäiviltä.


Lensimme airberlinillä Berliinin kautta Wieniin. Pienen jännityksen jälkeen löysimme myös kaikki matkatavaramme vaunuineen ja turvakaukaloineen. Voin suositella lentoyhtiötä, mielestäni vauva oli hyvin huomioitu ja saimme erittäin hyvää kohtelua.

Olimme Wienissä illansuussa ja otimme lentokentältä schnell bahnin keskustaan, josta menimme metrolla ja kävellen yöpymispaikalle. Päätimme myös ottaa 48h-matkailijakortit, mikä oli varmasti kannattava ostos. Julkisten käyttö rattaiden kanssa oli helppoa.


Majoituspaikalla olimme paikallista aikaa kahdeksan maissa. Vuokrasimme airbnb-palvelun kautta yksityiseltä pienen kaksion, joka osoittautui oikein mukavaksi paikaksi ja hinta-laatusuhde oli hyvä. Kämppä sijaitsi ihan keskustassa sisäpihalle rakennetussa paritalossa, jossa oli todella rauhallista ja hiljaista. Kaupungin äänet eivät kuuluneet sisälle ollenkaan. Mökki oli sisustettu romanttistyylisesti ja hintaan kuului muun muassa kapselikahvit, joita siemailinkin kumpanakin aamuna.




Meillä oli kaupungissa aikaa vain kaksi päivää, joten päätimme olla käyttämättä aikaa museoihin, joissa olisi varmasti vierehtänyt koko aika hetkessä. Ruokapuolesta päätimme nauttia pääosin kahviloin, koska budjetti oli suhteellisen pieni ja ruokailut menivät muutenkin aikalailla T:n tahtiin. Käytimme päivät siis pääosin kaupungilla kiertelyyn ja ihmettelyyn. Käveltyä tuli todella paljon ja mielestäni ehdimme saada tuntumaa kaupunkiin, vaikka aika olikin lyhyt.

Wienissä rakennukset tuntuivat olevan valtavassa mittakaavassa. Hienoja pytinkejä oli jos minkälaisia ja kokoluokka oli valtava. Nautimme myös ihanista leivoksista ja kahvilakulttuurista. Tulipa syötyä sattumalta löydetyltä nakkikioskilta elämäni suurin hodarikin, kun leipänä toimi patonki, johon tökättiin reikä ja työnnettiin bratwursti lisukkeineen sisään. Asiakaskunta oli kovin miehistä, mutta asiakkaita oli paljon, joten päätimme kokeilla ja olihan se hyvää!





Wienissä tuli väkisinkin tunne, että olisipa täällä upeaa ja kaunista, jos olisi kesä. Toki rakennukset olivat nytkin kauniita, mutta valtavista puistoista ei oikein päässyt tähän aikaa vuodesta nauttimaan.

Kaupunki oli hieno, mutta kaksi päivää olivat aika rankat, koska olimme lähes koko ajan menossa. Lähtöpäivänä aurinko paistoi ja ilmassa tuoksui kevät. Veimme matkatavaramme yhdelle asemalle säilöön ja kiertelimme vielä hetken kaupungilla ja Tonavan rannassa. Oli kuitenkin ihana jatkaa matkaa kohti T:n kummien kotia Graziin, jossa ehdimme rauhoittua.


 
Vuokra-auton kanssa meinasi tulla ongelmia, kun he halusivatkin ottaa M:n luottokortilta 900e katevarauksen vakuudeksi, johon emme olleet ollenkaan tajunneet varautua. Kun majoitukseenkin liittyi vakuudeksi otettu katevaraus ja olimme jo käyttäneet luottoa muihinkin ostoksiin, kortin luottoraja ei tuohon 900e riittänyt. Asia onneksi hoitui soittamalla pankkiin ja nostamalla luottorajaa. Ja sitten iltapäiväruuhkaan vaan ajelemaan. Moottoritielle selvittyämme matka Graziin oli kyllä todella leppoista ajeltavaa.

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Fysiikan laki

En jaksa nousta sängystä ihan vielä. T häviää näköpiiristä ja kahden sekunnin kuluttua olohuoneesta kuuluu kolahdus. Niin. Kyllähän minä sitten unohdin sen popcornkulhon siemenineen siihen sohvapöydälle.

Niin. Enhän minä kuin eilen viimeksi siivonnut koko kodin. Eikö sitä muka huomaa?




Termodynamiikan yhden pääsäännön mukaan epäjärjestys kasvaa. Paikoittain todella tuntuu siltä, että taistelen kaikkia luonnonlakeja vastaan. Onko tässä mitään järkeä??

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Valonsäde


Päivä on tänään kaunis. Mieli myös.

T nukkui viimeaikaiseen nähden hyvin, heräsi yöllä vain kerran ja aamulla nukkui melkein seitsemään. Lähdimme aamulla pienelle aamulenkille läheisen järven maisemiin. Poika taisi ottaa selässä pienet nokosetkin ja äiti puolestaan piristyi ihan vain maisemia katsellen.

Alkaa hieman hirvittää töihin paluu. Tai paluu ja paluu, opiskelijahan minä olen ollut ja olen tietysti edelleen. Nyt opintoja jatketaan vain enemmän työn merkeissä. Kun diplomityöpaikan saanti näyttää jo suhteellisen valoisalta ja toiveikkaalta, alkaa hirvittää. T on vielä niin pieni. Ja mitä tulenkaan menettämään? Toisaalta itse aloin työpaikkaa hakea, koska haluan valmistua eikä tuo rahatilannekaan kovin ruusuiselta näytä. Poitsu on vielä kesän todennäköisesti kotona joko M:n kanssa tai muilla järjestelyillä. Onhan se sitten syksyllä jo aika iso poika kuitenkin. Ja enhän minä vielä edes ole mitään työpaikkaa saanut!






Valoisaa viikonloppua kaikille! 

tiistai 12. maaliskuuta 2013

9kk -päivitys

Huh, ei voi taas muuta sanoa kuin, että onpa kuukausi mennyt nopeasti! Ja olen vielä melkein viikon jäljessä tämän postauksen kanssa.


Kuluneen kuukauden myötä arki on hieman rauhoittunut ja perusrytmit ovat pysyneet aikalailla samanlaisina. T on oppinut kunnolla istumaan ja keksinyt, kuinka loistavaa tässä asennossa onkaan tutkia kaikenlaista. Voi heiluttaa helistintä, lukea kirjaa, näpertää leluja ja viimeisimpänä keksintönä vaikkapa taputtaa käsiä yhteen.

Istuminen on rauhoittanut poikaa jonkun verran. Aivan koko ajan ei tarvitse olla liikkeessä. Toisaalta aikamoinen sähköjänis tuo tuntuu edelleen paikoittain olevan. Seisominen ja puita myöden kävely ovat vahvistuneet entisestään ja T ylettää yllättävän korkealle noustessaan varpailleen. Vaikkapa ruokapöydän reunan yli..

T haluaa osallistua kotitöihin. Tiskikonetta meillä ei enää tyhjennetä ilman T:n työnjohtoa. Muuten tulee huuto.  Vaatimisen poika on muutenkin sisäistänyt. Kun olisi vain yhteinen kieli, olisi niin paljon helpompaa.

Eilen muuten jumpalta kotiin tullessani T ja M näyttivät, mitä olivat oppineet. M heilutti kättään sanoen "hei hei" ja T toisti perässä! Voiko näitä nyt laskea ensimmäisiksi sanoiksi? Onhan tuossa vain yksi tavu, että vielä niitä kaksitavuisia odotellessa. Äitiä ja tuttia poika yrittää selvästi tavailla, mutta vielä eivät aivan tavut ole asettuneet paikoilleen.

T Wienin majoituspaikan keittiössä.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Sunnuntai

Ihmiset hehkuttavat kaunista säätä ja kyllä sitä saakin hehkuttaa! Niin vähän aurinko on tämän talven aikana paistanut, että otetaan kaikki irti, kun se kerrankin paistaa.


Minun sunnuntai on ollut aika lähellä täydellistä. Aamu alkoi rauhalliseen tahtiin auringon noustessa seitsemän aikaan. Aamupuuro tulppaaneja katsellen auringon valaistessa keittiön. Aamupäivän reilun kuuden kilometrin patikointi geokätköilyn merkeissä. Vähän pohdin, onko ulkona T:lle liian kylmä, mutta aurinko lämmitti mukavasti, joten eipä tainnut pakkasrajakaan ylittyä.

Lounaaksi teimme siikaa ja perunasosetta piparjuurella höystettynä. En tajua, miksen aiemmin ole keksinyt käyttää piparjuurta! Nam.


Iltapäivällä käväisin puolentoista tunnin päivätorkkujen jälkeen rennon iloisella tannissillisella sh'bam-tunnilla hakemassa energiaa. Ja ilta menikin perheen kanssa touhutessa.

Kovasti olisi tenyt mieli vielä leipoa vaikkapa muffinsseja, mutta taitaa jäädä toiseen iltaan. Nyt on akkuja latailtu tulevaa viikkoa varten. Minun pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa todenteolla kirjoittamaan erityistyötäni, jotta saan sen kesään mennessä tehtyä. Ensi viikolla on myös ensimmäinen työhaastattelu diplomityönhakuun liittyen ja seuraavalla viikolla olisi vielä toinen!  Toivottavasti tärppää. Vähän jo jännittää. Ehkä ihan hyvä valmistautumissuunnitelma on yrittää nukkua näitä kertyneitä univelkoja pois, ettei vaikuttaisi ihan zombilta :D

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Supernainenko?

Olen joutunut joskus pohtimaan opintojeni kautta naisjohtajuutta ja miksi naiset eivät päädy johtamistehtäviin läheskään niin usein kuin miehet. Esille nousi ajatuksia sukupuolien välisistä persoonallisuuseroista sekä siitä, että vaikka yhteiskunnassa on tapahtunut sukupuoliroolien tasoittumista, on luonnollista että korkeiden johtamisasemien jakautumisessa muutos seuraa perässä. Täytyyhän johtamistehtäviä olla jo uran alkupuolelta asti. Persoonallisuuserotkin puoltavat naisjohtajien määrän kasvua, koska naisten perinteiset ominaisuudet sopivat nykypäivän johtajille hyvin.

Mieleenpainuvin pohdinnoissa noussut asia oli kuitenkin naisiin kohdistuvat odotukset. Naisjohtajista ja miksei kaikista naisista luodaan usein supernaisen kuvaa. Supernaisella on oltava ura, hän on hellä ja hyvä äiti, puoliso ja hänen kotinsa on loistokunnossa ja harrastukset korkeatasoisia. Vastaavia odotuksia ja paineita ei aseteta miehille. Huomaan itsekin uskovani tähän supernaisen kuvaan. Haluan täyttää tämän roolin, mutten kuitenkaan ole varma, pystynkö siihen.

Fortumin teknologiajohtaja Petra Lindströmin mukaan tämä luotu kuva ei ole tosi vaan tärkeintä on olla sinut itsensä kanssa. (Laatikainen, Tuula. 2011. Harvinaista tekniikassa – naisjohtaja. Tekniikka ja talous. 9.12.2011 s. 2) Olkaamme siis jokainen ylpeitä itsestämme riippumatta ulkopuolelta asetetuista paineista ja vaatimuksista. Ei pidä olla itselleen liian ankara. Meidän ei tarvitse täyttää mahdottomia rooleja vaan voimme hyvillä meilin olla myös epätäydellisiä.


Hyvää ja iloista naistenpäivää kaikille naisille!

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Terveiset


Hallo! Ja terveiset aurinkoisesta Itävallasta. Aloitimme reissun kahden päivän Wienin ihmettelyllä, jonka jälkeen vuokrasimme auton ja köröttelimme hieman etelämpään Graziin. Loma oli aurinkoinen, onnistunut ja oikein virkistävä. Oli myös ihana nähdä Grazissa vaihdossa olevia T:n kummeja.




Eilinen matkustuspäivä kotiin oli rankka ja edelleen olo hieman poikki. Matkapäivät sujuivat kuitenkin hyvin ja T otti lentämisen oikein hienosti. Eilenkin poika nukkui toisen laskun ja toisen nousun. Ilmeisesti oli tylsää, kun joutui olemaan vöissä. Lennolla poitsu touhusi lattialla. Istuimme ensimmäisessä rivissä, joten jalkatilaa oli onneksi hyvin.

Palailen vielä reissuun myöhemmin.





P.S. Suomessa tätä lunta tuntuu riittävän ja aina vaan tulee lisää!
/* Google Analytics */