maanantai 28. tammikuuta 2013

Lohisalaattia ja tortillaplättyjä

Täällä yksi aikamoisen väsynyt äiti kirjoittelee. T on nukkunut jo useamman yön todella huonosti. En tiedä, mistä taas tuulee. Onko sitten hampaiden tuloa vai reagoiko T taas tuohon viime viikkoiseen reissailuun näin radikaalisti. Voin vain kuvitella, miten M parka jakselee töissä, kun ei hänkään liikaa ole saanut nukkuttua ja lähti töihin jo ennen kuin me heräsimme T:n kanssa..

Jos nukkumista on viime päivinä tullut liian vähän, niin hyvää ruokaa on puolestaan tullut syötyä riittämiin! M yllätti minut torstaina naudan sisäfilepihveillä, taivaallisella pippurikastikkeella ja lohkoperunoilla. Nam nam! Viikonloppuna tuli sitten syötyä vielä toistamiseen pihviä illalliseksi ja lounaaksi söimmekin lauantaina ja sunnuntaina lohisalaattia.


Lohisalaatti on vaan niin herkullista. Keksimme paistaa jääkaapissa jo jonkin aikaa lojuneet tortillapohjat pannulla pienessä määrässä oliiviöljyä ja maustaa ne suolalla ja chilillä. Lopputulos oli odotettua parempi. Mukavia naposteltavia tuli ja kaikki syötiin, vaikka olisin ollut melkein valmis jo heittämään koko pohjat roskiin pyörimästä..



keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Kaipaan

Piipahdus maalle on mennyt oikein hyvin. Vähän kirpparishoppailuja, mummoja ja isomummoja. Lumikenkäilyä.

On kuitenkin jo ikävä kotiin. Ikävä M:ää ♥

Ja M:n ihania cappuccinoja ;)



maanantai 21. tammikuuta 2013

Vauvauinti

Saavuimme eilen T:n kanssa muutamaksi päiväksi maaseudun rauhaan. Äitini oli lonkkaleikkauksessa ja tulimme vahtimaan, ettei hän rasita itseään liikaa. Siinä sitä työnsarkaa riittääkin ;) Ei sillä, kyllähän tiedän sen itsekin, kuinka vaikeaa on vain olla passattavana..


Lupasin kirjoitella meidän vauvauintikokemuksista. Nyt olemme käyneet vauvauinnissa hurjat kaksi kertaa ja hyvin on mennyt! Tällä hetkellä jopa tuntuu, että onneksi emme päässeet aloittamaan uintia silloin, kun T oli pienempi. Viime kerralla sukellusrefleksti testattiin kaatamalla ämpäristä vettä päälle ja hienosti oli refleksit tallella. T ei muutenkaan pistänyt veden kaadosta ollenkaan pahakseen. Vanhemmasta iästä on se hyöty, ettei poikaa ala palella niin herkästi ja hän jaksaa paremmin.

T on käynyt suihkussa kummallakin kerralla M:n kanssa, joten hänellä olisi varmasti siitä puolesta enemmän kerrottavaa. Turvakaukalo olisi ilmeisesti kätevä suihkutiloissa, kun lapsen voi laittaa siihen siksi aikaa, kun itse peseytyy. Me olemme kuitenkin jättäneet kaukalon kotiin, kun olemme kävelleet vaunujen kanssa uimahallille ja kaukalon raahaaminen on tuntunut liian työläältä. Ilmeisesti peseytyminen on onnistunut ilmankin. Aina voi pyytää jotakin toista pitämään poikaa hetken tai laittaa hänet vaunujen koppaan, mikä ei kyllä ole niin kätevää, kun poitsu ryömii kopasta helposti pois.

Varsinainen uinti on sujunut hienosti ilman ongelmia. Uintiaikamme on aamukymmeneltä, mikä sopii T:n rytmiin mainiosti. Poika pärskii ja polskii altaassa riemuissaan. Kuinka hauskaa onkaan pärskiä vettä äidin ja isin naamalle. Olemme tähän mennessä harjoitelleen eri uintiotteita ja laulaneet laululeikkejä. 

Olemme kaupungin uintiryhmässä, joten maksukin oli kohtuullinen. Ryhmä on toki aika reilun kokoinen, mutta se ei ole ainakaan toistaiseksi haitannut mitään. Tietysti, jos ongelmia olisi, voisi ohjaajilta kaivata enemmän huomiota.

torstai 17. tammikuuta 2013

Upsistakeikkaa


Viime päivät ovat olleet jotenkin todella rankkoja. T ei ole nukkunut mitenkään loistavasti, kun seisomaan oppiminen on mennyt uniin.. Kuten arvata saattoi jo edellisten suurten oivallusten kohdalla.

Tämän lisäksi päivällä poika vaatii alituista valvontaa. Häntä ei uskalla päästää silmistään hetkeksikään. Kun selkänsä kääntää ollaan jo kurkottamassa kameraa sohvapöydältä ja hetken päästä ollaan mukkelismakkelis. Huutohan siitä tulee. Toisaalta kyllä poika on noista kolhuista ja kaatumisista jo paljon oppinutkin. Enää ei kaaduta läheskään yhtä usein. Alastulo tuottaa edelleen hankaluuksia, mutta sitäkin ollaan jo vähän opittu.


Kaikki muut hommat on siis tehtävä T:n päiväunien aikaa. Kotityöt, diplomityöpaikanhaku, erityistyön teko..Missä välissä sitä ehtisi hetken huilahtaa? Onneksi opiskelut ovat tällä hetkellä aivan omassa tahdissa tehtäviä, joten ne saavat ehkä jäädä tässä rytäkässä vähemmälle huomiolle.

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Painotavoitteita


Kai nämä tavoitteet pitää täälläkin ääneen sanoa, jotta ne sitten myös toteutuisivat.

Marraskuussa liityttyäni liikuntakeskusksen jäseneksi sain liikuntapuolen arjessa raiteilleen. Tällä hetkellä salilla tulee käytyä ainakin kolmesti viikossa, mikä on ihan hyvä. Vähän voisin enemmän ulkoilla, mutta tämäkin on jo hyvä.

Nyt sitten pitäisi vielä saada tuo ravintopuoli kuntoon. Pidän nyt toista viikkoa ruokapäiväkirjaa netissä ilmaisella Kiloklubi-sivustolla. Jo pelkkä päiväkirjan pito karsii kummasti naposteluja, kun kaikki pitää kirjata ylös. Samalla tulee nähtyä, mistä ne kalorit oikein kertyy ja syökö tarpeeksi kasviksia, kuituja ja niin edelleen. Olen kyllä ainakin näin äkkisiltään tykännyt tuosta palvelusta.


Niin se tavoite.

Jos kesään mennessä painaisin saman kuin ennen raskautta. Eli kolme kiloa täytyisi pudottaa. Hiljaa hyvä tulee.

perjantai 11. tammikuuta 2013

Pieni Tutkija

Kontataan eteenpäin. 
Kiivetään uunin luukkua pitkin. 
Noustaan tv-tason päälle.
Möngitään sohvapöydän lehtitason läpi. 
Otetaan kukkaruukusta kiinni. 
Soitetaan kitaraa. 
Maistellaan äidin lehtiä ja kirjastonkirjoja.
Pölötellään ja maiskutellaan.
Hurmataan.




maanantai 7. tammikuuta 2013

7 kuukautta


Taas on kuukausi vierähtänyt. T on tänään seitsemän kuukautta.

Muutama yö on nukuttu huonosti ja päivä oltu hieman epätyytyväisiä. Ehkä hampaita on tulossa lisää. Tai sitten tämä on taas sitä oppimisen tuskaa. T on nimittäin muutaman päivän sisään noussut tukea vasten seisomaan sekä alkanut kontata. Konttaus on tosin vielä aika pienimuotoista. Otetaan muutama askel ja lysähdetään taas mahalleen. Joka päivä askeleet ovat kuitenkin lisääntyneet. Eilen puolestaan poitsu nousi ihan kunnolla seisomaan pahvilaatikon varaan.

Jokeltelu on myös monipuolistunut entisestään. Tuntuu, että asiaa riittää aivan valtavasti. Juttua tulee koko ajan. Olen jo melkein alkanut odottaa ensimmäisiä sanoja.

Kiinteän ruuan määrä on kasvanut jälleen merkittävästi. T syö nykyään hyvällä ruokahalulla aamupuuron marjoilla, lounaaksi maistellaan hedelmiä, päivällisellä kasviksia ja lihaa (kanaa ja naudanlihaa on syöty) ja illalla suorastaan ahmitaan iltapuuro. Tuntuu, että poika on tajunnut viimein nälän ja syömisen yhteyden. Sellaisella ruokahalulla syödään. Imetän edelleen jokaisen ruuan yhteydessä ja noin kerran yöllä. Yöheräilystä olisi jo mukava päästä eroon.

T:lle tulee vauvajumpan ja seurakunnan perhekerhon lisäksi uusi harrastus, kun pääsimme vauvauintiryhmään. Saa nähdä, onko sukellusrefleksi vielä tallessa vai ei. Jos refleksiä ei enää ole, T varmasti pitää pulikoinnista silti.

Temperamentti alkaa näkyä entistä enemmän ja T osaa jo selvästi vaatia. Jalkaan tullaan roikkumaan, kun halutaan syliin ja jos on tylsää, alkaa kiukuttelu. Tuntuu, että poitsu tylsistyy ajoittain kotona, jossa kaikki on niin tuttua. Pitäisi saada aina jotakin actionia, että pysytään tyytyväisenä.

Ai niin, T siirtyi myös ennen joulua omaan huoneeseen nukkumaan. Tuntuu, ettei mitään muutosta nukkumiseen tuon myötä tullut. Halusimme tehdä siirtämisen nyt, kun vauva on kuulemma 5-6 kuukauden iässä helpoin siirtää omaan huoneeseen. Vauva innostuu uusista jutuista eikä vielä tajua loukkaantua siitä. Ehkä näin. Olen kuullut yöheräämiset hyvin ilman itkuhälyyttimiäkin, mutta olisin toisaalta toivonut, että poika olisi siirtovaiheessa jo nukkunut kokonaisia öitä.


Saa nähdä, mitä seuraava kuukausi tuo mukanaan.

torstai 3. tammikuuta 2013

2013

Hyvää uutta vuotta 2013 kaikille!


Meidän lähes kaksi viikkoa kestänyt lomamme taisi olla onnistunut, kun kone tuli käynnistettyä vain kerran koko aikana. Televisiotakaan ei juuri katsottu. Nautimme muista jutuista. Perheestä ja ystävistä. Pelailimme pelejä, söimme, juttelimme.

Lomamme oli paikoitellen hieman kiitämistä, kun tuossa pienessä ajassa tuli vietettyä joulu, matkustettua yöjunalla Kemijärvelle ja Pyhälle ja sieltä taas palattua vastaanottamaan uusi vuosi kotipuoleen, jonne saapui myös Tampereen ystäviämme.




Joulu oli ihana. Tällä kertaa ei sairasteltu ja T:n ensimmäinen joulu sujui hyvin. Poika ei pelännyt edes pukkia ja olisi ollut varmasti tyytyväinen yhteen lahjaan, jossa on ihana rapiseva paperi ja kivat nauhat..

Oli myös ihanaa piipahtaa Pyhällä M:n vanhempien vuokraamalla mökillä. Yöjunat olivat mukava kokemus, joskin en kauheammin nukkunut matkojen aikana. Menomatkalla T nukkui huonosti ja tulomatkalla olin puolestani itse niin kovassa nuhassa, ettei nukkumisesta tullut mitään. Matkustusmuotona kuitenkin aika kiva!

Omat hiihtelyni pohjoisessa jäivät flunssan vuoksi yhteen kertaan, mutta onneksi M hyödynsi mahdollisuudet ja oli rinteessä joka päivä.



Uuden vuoden bileet olivat erittäin onnistuneet. Vuokrasimme kylpytynnyrin. Paljussa tuli sitten lilluttua! Rakettejakin ammuttiin, pelailtiin ja syötiin. Tietysti. Minulla taisi olla kivaa, kun epähuomiossa valvoin lähes neljään, mikä tiesi seuraavana aamuna aikamoista väsymystä. Alkaahan se päivä nykyään aina viimeistään seiskalta..

Nyt kotona, mies töissä ja T päikkäreillä. Vähän jännitti tämä arkeen palaaminen. Olen varmaan T:n mielestä  tylsää seuraa, kun koko loma tuli vietettyä isommalla porukalla.
/* Google Analytics */