lauantai 14. joulukuuta 2013

Piparkakkutalkoot

Taisi suurin osa taikinasta mennä parempiin suihin ennen kuin ehti uuniin ;)




Tuli ihan hyviä, vaikka ekaa kertaa tehtiinkin taikina itse!

lauantai 7. joulukuuta 2013

Viikonloppureissu



Vietimme M:n kanssa Helsinki-viikonlopun ihan kaksistaan. Tai melkein kaksistaan. Huomasimme, että ystävämme olivat menossa myös Helsinkiin kyseisenä viikonloppuna ja kävimmekin heidän kassaan myöhäisellä illallisella belgialaisravintola belgessä. Ruoka ja seura oli loistavaa. Oli ihana käydä syömässä heidän kanssaan kaikessa rauhassa. Tuli naurettua, niin kuin heidän kanssaan aina tulee ♥
Eksyimme belgeen syömään, kun sattumalta törmäsimme erääseen yläasteaikaiseen tuttuumme ja hänen tyttöystäväänsä, jotka kertoivat meille suosituksensa. Belge sattui sopivasti olemaan puoleen yöhön auki, joten suuntasimme sinne ja ei tarvinnut katua. Olimme kyllä tyytyväisiä.

Olin varannut matkan M:lle yllätyksenä ja yötä olimme Radisson Blu Plazassa. Nautimme pienistä ylellisyyksistä business class -huoneessa. Olimme oikein tyytyväisiä hotelliin ja sen palveluun.


Muuten viikonloppu kului kierrellen kaupungilla ja hieman ostoksiakin tehden. Satuimme piipahtamaan muun muassa lauantaina järjestetyllä designtorilla ja sunnuntaina Tavastialla olleella kirppiksellä. Designtorilta tarttui M:lle etukäteisjoululahjaksi hänen haaveilemansa everyday design finlandin lehtiteline ja ehkä kirppikseltäkin jotain pientä tarttui mukaan ;)



sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Ensimmäinen adventti


Ensimmäinen adventti on sujunut rauhallisissa merkeissä kotosalla. On ollut oikeastaan oikein ihana päivä. Hieman ulkoilua T:n kanssa, rauhallista oleilua, ruuanlaittoa ja hyvää päivällisseuraa. Tästä ei sunnuntaipäivä parane.

Meillä syötiin tänään lounaaksi kanakastiketta riisillä ja uuniporkkanoilla. Päivälliseksi oli M:n loihtimaa lasagnea ja jälkiruuaksi luumukiisseliä kermavaahdolla. Olen vasta parina viime jouluna oivaltanut, kuinka hyvää tuo luumukiisseli kermavaahdon kanssa oikeastaan onkaan!

Lumi ja joulun lähestyminen ovat saaneet minut tunnelmoimaan ja jotenkin piristymään tuosta marraskuun pimeydestä. Työnhaku jatkuu rauhaisaan tahtiinsa, mutta yritän olla tyytyväinen, kun saan yhdenkin hakemuksen kirjoitettua.

T on ollut tosi hyväntuulinen koko viikonlopun. Aikainenkin herätys tuntuu juhlalta, kun toinen hymyilee ja naureskelee vieressä. Eilen T yllätti sanomalla niinkin pitkän sanan kuin "haa(r)ukka". Poika toistaa aivan kaiken ja oppii nopeasti uusia sanoja. Paljon kirjaimia kyllä puuttuu vielä.

Parin viikon sisään on edistytty myös pottarintamalla, kun T on alkanut ilmoittaa hädästään. Vielä ei useinkaan potalle välttämättä ehditä, mutta edistystä sekin. Poitsu on aika laiskasti potalle oppinut eikä menoa paljon yhdet kakat pöksyssä haittaa, mutta potalla viihdytään kuitenkin jo istuskellen ja lueskellen pitkiäkiäkin aikoja.

Ruokaa T:hen uppoaa suuria määriä ja melkein kaikki maistuu. Inhokkeja ei taida olla kuin avokado ja liika tulisuus. Musiikin tahdissa tanssitaan ja tuiki tuiki tähtöstä saa laulaa aika monet kerrat putkeen pojan vaatiessa aina "(L)isää". Unitutista olemme ajatelleet luopua lähiaikoina. Saas nähdä, millainen prosessi siitä tulee. Tähän asti pojan on voinut vain lykätä sänkyyn ja sanoa hyvät yöt ja yleensä sinne nukahdetaan samoin tein.

T on ensi viikolla 1,5 vuotta vanha. Huh, minne viimeiset puoli vuotta katosivat?

Rauhaisaa joulun odotusta kaikille!

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Marraskuu

Hengissä ollaan. Pimeys on saanut minut hieman väsymään ja tuntuu, ettei aika riitä mihinkään.


Nautin arjen pienistä iloista, auringon pilkahduksista, hyvästä ruuasta, aamuliikunnasta ja ennen kaikkea perheestä ja ystävistä ympärilläni. Työhakemuksia pitäisi kirjoitella ja dtyökin saada pikkuhiljaa kasaan. Tulevaisuus hieman stressaa ja jännittää, mutta pitää yrittää jättää huolet ja ottaa vastaan, mitä huominen tuo tullessaan.

Isäinpäivä sujui rauhallisesti puuhaillen ulkohommia maalla. Oikein virkistävä viikonloppu. Ensi viikonloppuna suuntaamme M:n kanssa kaksin pienelle visiitille Helsinkiin. Jännittävää, mutta hauskaa. T on ollut hyvin vähän erossa meistä kummastakin koko yötä, mutta hyvin se varmasti menee.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Syysloma


Syysloma tuli ja meni ja nyt on jo viikko oltu normaalissa arjessakin. Kyllä pieni loma tuli tarpeeseen. Maalla tosiaan rentoutui ja kuinka ihanaa onkaan välillä, kun äidin ja isin ei tarvitsekaan nousta aamuseitsemältä, vaan voi kääntää kylkeä, kun mummo tai mummi poimii pojan aamupuuhiin. ♥

T on aivan ihastunut eläimiin. Meillä ei ole kotieläimiä emmekä ole niitä suuremmin kaivanneetkaan, mutta saa nähdä miten käy, kun T alkaa joskus vaatia koiraa tai muuta kotieläintä. Aina ulkona koiran nähdessä T on innoissaan ja kutsuu hauvaa. Nyt, kun mummoloissa on tutustuttu kissoihin, niin niistä poika vasta innoissaan onkin. Kissaan T suhtautuu jotenkin aran kunnioittavasti. Välillä uskaltaa hieman kokeillakin, mutta mielummin niitä katsellaan turvallisen välimatkan päästä. Kotona ihmetellään usein, missä "mii" on ja kirjoissa "miin" kuvat ovat kaikkein kiinnostavimpia.


Rauhaisat viikonlopun jatkot kaikille!



tiistai 15. lokakuuta 2013

Lomaloma


Vietän T:n kanssa syyslomaa. T:n hoitaja on viikon lomalla ja ajattelin, että jään myös viikoksi lomapäiville, jottei T:n tarvitse mennä päiväkotiin. Onneksi sää on hellinyt näitä lomalaisia.

On ollut ehkä vaikeampaa kuin koskaan ennen saada itsensä rentoutettua loman viettoon. Työ on periaatteessa urakkatyö ja vaikka olen hyvässä vauhdissa, silti tekemättömät työt vaivaavat. Toisaalta myös kotona olisi paljon tehtävää ja sekin hieman häiritsee. Onneksi M pystyy tekemään etätöitä torstain ja perjantain ja päästään jo huomenna kotipuoleen, missä saan varmasti mieleni rentoutumaan.

 Työsopimustani jatkettiin kahdella kuukaudella ja samalla hieman laajennettiin työtä. Kahden kuukauden jatkon ansiosta minulle toivon mukaa jää enemmän aikaa viimeistellä työ.

Diplomityön teko on ollut erittäin antoisaa ja aihe on mielenkiintoinen. Olen saanut haastatella eri asemissa eri työyhteisössä olevia ihmisiä ja oppinut paljon. Ihmisen käyttäytyminen, asenteet ja niiden muuttaminen on hyvin mielenkiintoinen aihealue, joka jaksaa edelleen kiinnostaa minua.

Valmistuminen häämöttää siis helmikuussa. Pikku hiljaa alkaa jännittää, saanko töitä valmistuttuani. Vaikka työn jälki olisikin hyvää, ei yleinen taloudellinen tilanne tällä hetkellä näytä kovin hyvältä. Pitäisi alkaa ahkerammin hakea töitä, mutta jotenkin ei vain jaksamus tunnu riittävän työhakemusten kirjailuun iltaisin töiden jälkeen. Pitää tsempata tällä rintamalla.

Nyt taidan istahtaa sohvalle telkan eteen ja keittää teetä. Poitsu nukkuu päiväunia ja kotona on rauha.


tiistai 8. lokakuuta 2013

YU-viikonloppu





Viikonloppu sujui leikkimielisten yleisurheilukisojen parissa. Eipä ole tullut yleisurheiltua varmaan sitten yläasteen tai ehkä lukion. Ei ole aivan minun lajini, mutta kyllä siinä lihakset kipeiksi sai!

Selvisi sitten viikonloppuna myös se, että T ylettää ulko-oven kahvaan..Kommunikaatiokatkoksen takia minä ja M luulimme kumpikin toisen katsovan T:n perään ja kohtahan poika juoksi jo pihamaalla. Onneksi ei sattunut mitään, mutta vähän pelästytti. Kymmenen metrin päässä olisi ollut uima-allas.

Pojassa tuntuu edelleen virtaa riittävän. T on nyt vuoden ja neljä kuukautta. Meillä kiipeillää vaunuihin, tuoleille ja melkein minne vain, lyödään päätä pöydän kulmaan tahallaan, jos ei saada mitä halutaan. Ilmeisesti T ajattelee äidin heltiävän, jos vähän sattuu ja itkettää.

T on viimeisimmä kuukauden aikana oppinut muiden uusien sanojen joukossa sanomaan:"isi". T on myös alkanut yhä enemmän leikkiä itsekseen. Se tarkoittaa toisin sanoen sitä, että poika voi laittaa kämpän ylös alaisin hetkessä. Duplot ja kaikki rakentelu kiinnostaa kovaasti. Myös ruuanlaitto ja musiikki ovat edelleen in, kuten myös imurointi ja kaikki muutkin ääntä pitävät koneet.

Meillä nukutaan edelleen ilta kasista aamu seiskaan noin suurin piirtein ja syödään lähes kaikkea. Maito maistuu ruuan ohessa ja päivä aloitetaan ja lopetetaan puurolla. Tosin aamualan T syö yleensä vasta hoidossa ja kotona ehkä jotakin hedelmää ennen sitä. Potalla käydään usein ruuan jälkeen, yleensä ihan menestyksekkäästi. Aika juoksee niin kuin poikakin.

maanantai 30. syyskuuta 2013

Perhonen

Olen kotelosta kuoriutuva perhonen
olen toukka joka levittää siipensä
  ja taas uudestaan
    panen siipeni suppuun
ujona arkana
      minä pälyilen ja etsin

Mihin minä menisin
missä saisin siipeni levälleen
  minun siipeni
    ne jotka eivät ole kenenkään muun
erilaiset toisenlaisten
  tämänlaiset
minun siipeni
   minun
Heli Karjalainen



Mennyt viikko oli pysähdys
      Elämä on joskus epäoikeudenmukaista
Viikko nostatti mieleen kysymyksiä,
  muttei antanut yhtään vastausta
Ketään ei voi tuntea kokonaan
Lähimmäisenkään pahaa oloa ei välttämättä näe

Miten lohduttaa surevaa
  Mitä sanoa, kun sanoja ei ole
Miten lohduttaa lähimmäistään, joka on kokenut menetyksen
Miten lohduttaa häntä, joka on nähnyt sen, mitä ei toivo kenenkään näkevän

Miten luoda uskoa elämään
Miten antaa nuorille toivoa tulevaisuuteen
  uskoa siihen, että tässä suorituskeskeisessäkin yhteiskunnassa saa olla heikko,
eikä aina tarvitse olla iloinen,
  mutta siitä huolimatta,
     kaikesta huolimatta,
Elämä on taistelun arvoinen.

  Et ole yksin.



keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Poitsu



 Poitsu on nyt reilun vuosi ja kolme kuukautta. Poika pälättää ja leikkii leluillaan innoissaan, syö lähes kaikkea mitä eteen laitetaan ja potallakin käydään ainakin istuskelemassa monesti päivässä. Päivähoito sujuu hyvin ja T jää aina mielellään hoitoon. Illat tuntuvat kovin lyhyiltä ja hujahtavat ruokaa laitellessa ja puuhaillessa niitä näitä T:n kanssa.

Tuntuu, että joka päivä saa hämmästyä sitä, kuinka fiksu poika jo on. Paljon viisaampi kuin sitä ymmärtääkään. Yksi päivä T istui syöttötuolissa ja katseli, kun laitoin ruokaa ja leikki duploilla siinä sivussa. Hetken päästä huomasin, että poitsu oli asettanut duplot värien mukaan pinoihin.

T:llä on meneillään jonkilainen äiti-kausi. Kaikki menee ihan ok, jos lähden kokonaan pois vaikkapa kotoa, mutta auta armias jos satun olemaan kotona eri huoneessa. Voi sitä huudon määrä. Eikä kukaan muu kelpaa kuin äiti.

Alle viikko sitten pääsin sanomaan hiekkalaatiolla, että ei meidän T onneksi hauheasti kiipeile..Poika varmaan kuuli. Nyt kiivetään sitten ja koko ajan. Sohvalle, keittiöjakkaralle, tv-tasolle..

Vauhtia siis riittää. Mutta toisaalta arki on jo helpompaa, koska poitsu viihtyy jo itsekseenkin välillä. Hetken.

Taustalla autenttinen kaaos, minkä poitsu saa aikaan hetkessä, kun pääsee lelujensa kimppuun.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Pitkä viikonloppu

Valitsin viime viikonloppuna loistavan viikonlopun viettää kolmen päivän viikonloppu. Lähdimme maalle rentoutumaan ja se toimi. Jälleen kerran. Arki vie tällä hetkellä voimat eikä mihinkään ylimääräiseen jää aikaa tai voimia. Liikuntaharrastuksesta olen onneksi jaksanut pitää kiinni, edes kahdesti viikossa salilla ja muuten ulkoillen. Ei arjessa sinällään mitään valittamista ole. Se on oikeastaan oikein mukavaa.





sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Helpot porkkanaleipäset


Vietin pari viikkoa sitten syntymäpäiviäni. Nyt on neljännesvuosisata täynnä. Hmm..ei tämä vanheneminen niin huonolta tunnu. Niin paljon olen jo saanut aikaan ja ehtinyt nähdä ja kokea. Ei elämää ole, jos ei myös vanhene.

En meinaa ehtiä tänne kirjoittelemaan. Arki painaa niin kovaa päälle tällä hetkellä, ettei ehdi kissaa sanoa.

Vietin synttäreitäni peinteisten kakkukahvien muodossa. Tarjolla kahvipöydässä oli perinteistä täytekakkua, suosikkiani puolukka-suklaamoussekakkua, porkkanaleipäsiä, välimeren piirakkaa, kanasalaattia ja brownieita. Jaan teille joskus tuon puolukka-suklaamoussekakun ohjeen, kunhan tulen ottaneeksi siitä valokuvan. Nuo pellillä tehdyt porkkanaleivät olivat kyllä positiivinen yllätys. Tosi hyviä!

Synttäriaamuna sain ihanan aamupalan ja M vei minut vielä syömään Ravintola Henriksiin viiden ruokalajin päivällistä. Voin kyllä kehua Henriksin hintalaatusuhdetta. Nälkä lähti ja ruoka oli todella hyvää. Tuossa maistelumenussa annokset olivat hieman pienempiä kuin normaalisti, joten uskoisin nälän lähtevän hyvin kolmellakin ruokalajilla.




Helpot porkkanaleipäset
4dl Vettä
 1tl Suolaa
1rkl Vaaleaa siirappia tai hunajaa
25g Kuivahiivaa
8dl Vehnäjauhoja
3rkl Auringonkukan siemeniä
2rkl Öljyä
2dl Porkkanaraastetta

Lämmitä vesi ja lisää sekaan suola, öljy, siirappi, siemenet ja porkkanaraaste. Sekoita kuivahiiva jauhoihin ja sekoita jauhot n. 42 asteiseen nesteeseen. Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa tunnin. Levitä taikina uunipellille ja anna kohota 15min. Paista 15min 250 asteisessa uunissa ja laske uunin lämpötila 125 ja paista vielä 15min. Koputa leivän pohjaa varmistaaksesi leivän kypsyys ja nosta jäähtymään ritilälle.
Resepti pohjautuu Kotilieden parhaat leivonnaiset -kirjan reseptiin.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Särkkäri


Kävimme viettämässä erään kauniin loppukesän päivän särkänniemessä. Laitteet eivät ole enää auki viikolla, mutta se sopi meille hyvin. Pienen lapsen kanssa kierrettäväksi koiramäessä, delffinaariossa ja näsinneulassa oli juuri tarpeeksi. Mukava päivä. Koiramäki oli oikein siisti ja kivasti rakennettu. Kaikki peruskotielämet löytyi ja vähän päällekin. Taidemuseoon ei aika ja voimat enää riittäneet, mutta enköhän minä sinnekin vielä pääse.







tiistai 20. elokuuta 2013

Askeleita




Olen lukenut viikon aikana ainakin neljä kirjaa.
Hyvää hömppää.
Olen tehnyt myös ensimmäisen työreissuni ja se meni loistavasti.
Olen löytänyt käsilaukustani duploja ja syönyt uuden sadon omenoita.

T on sairastanut ensimmäisen päivähoitoflunssansa.
Nuha on edelleen jäljellä, mutta onneksi selvittiin parin päivän kuumeilulla.
T juo maitoa omasta ihan oikeasta mukista.
Eilen T kiipesi itse sohvalle ja sanoi päälle "kukkuu".
Olemme tehneet läpimurtoja pottailussa.
Yksi päivä poika halusi pöntölle ja teki sinne kakat, osoitti pönttöä ja sanoi "kakka".
Sitten piti päästä vetämään pönttö.

Pienin askelin meidän pieni poika kasvaa ja kehittyy. Osaa jo niin paljon. 

lauantai 10. elokuuta 2013

Turkuexcu


Blogin päivitys meinaa vähän laahata perässä. Mennyt viikko on ollut jännittävä, kun T aloitti päivähoidon. Se on ollut henkisesti yllättävän kova paikka itselleni. Tuntuu niin surkealta jättää poika aamulla surullisena hoitoon. Poitsu on kuitenkin tottunut jo yllättävän nopeasti ja perjantaiaamuna ei tainnut enää kyyneltäkään tulla, kun isi jätti hänet hoitoon. Uskon, että T:lle ennestään tuttu hoidossa jatkunut päivärutiini on helpottanut sopeutumisessa.

Kuvat ovat viime viikonloppuiselta Turun reissulta. Vietimme viikonlopun ystävien seurassa Turussa kierrellen. Kävimme rannalla uimassa ja grillailemassa, otimme rennosti, kävelimme puistoissa, söimme Blankossa herkullisesti ja jatkoimme Cafe Qwenselin ihanien leivonnaisten parissa. T pääsi piipahtamaan apteekkimuseon leikkihuoneessa ja olisi mielellään varmaan jäänyt sinne koko päiväksi. Kerrassaan onnistunut reissu. Näitä lisää.










/* Google Analytics */