perjantai 29. kesäkuuta 2012

Synnytyksestä palautuminen


Synnytyksestä palautuminen on edelleen käynnissä, mutta nyt reilun kolmen viikon kuluttua synnytyksestä, olo tuntuu jokseenkin normaalilta. Tarmon paino on noussut syntymän jälkeen 800g, pituus kasvanut neljä senttiä ja päänympärys kolme. Minun painoni on puolestaan tippunut synnytyksen jälkeen noin seitsemän kiloa ja matkaa lähtöpainoon on reilu kolme. Tilanne ei siis näytä ollenkaan pahalta, kun vanhat housut menevät jo kiinni! Toki maha on edelleen pullataikinaa, mutta kyllä se tästä.

Sain synnytyksessä muutaman episiotomiatikin, joiden parantumiseen meni pari viikkoa. Tämän ajan vietinkin pääosin makuulla, koska seisominen ja istuminen eivät oikein luonnistuneet. Nyt, kun olen päässyt liikkeelle, on mielialani noussut ja myös painoni lähtenyt laskuun.

En ole yrittänyt laihduttaa, enkä imetysaikana aiokaan yrittää, mutta nyt olisi aika hieman korjata taas ruokavaliota, joka näinä muutamana viikkona on päässyt repsahtamaan. Aikaa ruoanlaittoon ei ole juurikaan ollut ja olen sortunut aikamoiseen herkutteluun. Siispä yritän korjata ruokavaliotani taas terveellisempään suuntaan ja vähentää turhia lisäaineita, eineksiä ja valkoista sokeria. Pieni herkuttelu sallittakoon ;)

Kanasalaatti. Nam.

Henkisesti olen palautunut synnytyksestä hyvin. Synnytys minua ei jäänyt kummemmin vaivaamaan, mutta unen vähyys ja hormoonit saivat mielialani heittelemään. Ensimmäiset viikot tuntuivat ja tuntuvat paikoittain edelleen yllättävän rankoilta, vaikka vauva onkin ollut helpommasta päästä. Tämä taitaa kuitenkin olla enemmän sääntö kuin poikkeus pienen vauvan kanssa. Mieliala ja voimat kohenevat päivä päivältä ja palkinto on maailman paras ♥

torstai 28. kesäkuuta 2012

Arjen herkkuhetket

Vauvan nukkuessa ei aina tarvitse ensimmäisenä tyhjentää tiskikonetta tai siivota kotia. Kuinka piristävää onkaan istahtaa alas ja syödä rauhassa, lukea vähän lehteä, sallia itselleen lupa hengähtää ja nauttia pienistä arjen herkuista.

Sen jälkeen voi sitten tyhjentää sen tiskikoneen ..jos ehtii.

 Loimulohileipä

 Raikasta vesimelonia

Itse tehtyjä vanilijapullia

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Vauvelin lonkkavaivat

Kotiinlähtötarkastuksen yhteydessä poitsun vasen lonkka hieman napsui ja lastenkirurgi antoi lähetteen ultraäänitutkimukseen kuukauden päähän. Hän kertoi vaivan olevan kuitenkin lievä ja korjautuvan todennäköisesti itsestään.

Tänään kävimme Tayssilla kontrollissa ja kuvauksessa. Vasen lonkka lähti edelleen hieman paikoiltaan painettaessa. Lastenkirurgin mielestä lonkkavaiva on hyvin pieni ja hoito voidaan kuitenkin halutessani aloittaa heti tai sitten seurata tilannetta vielä kuukaudella. Vaiva saattaisi edelleen hävitä itsestään, kun niin lievästä tapauksesta on kuitenkin kyse. Lääkäri kysyi mielipidettäni, koska kummastakaan vaihtoehdosta ei koituisi haittaa parantumiselle, eikä varsinaisesti oikeaa ratkaisua tässä tilanteessa ole. En ollut jotenkin yhtään osannut varautua, että kontrollikäynnistä voisi seurata heti hoidon aloittaminen ja päädyimmekin sitten seuraamaan tilannetta vielä kuukaudella.

Nyt pidetään vain peukut pystyssä, että vaiva korjaantuisi itsestään! Jos tilanne on kuukauden päästä edelleen sama, on seurauksena todennäköisesti ainakin kuukauden hoito Pavlikin valjailla. Valjaat tukevat lapsen jalat sammakkoasentoon. Valjaita ei saa kastella ja vauvan päivittäinen hoito hieman vaikeutuu. Vauva ei kuitenkaan yleensä valjaista hermostu vaan pikemminkin vanhemmat.

Nyt pitää sitten henkisesti varautua, että valjaat voivat olla meidän pikkuiselle tiedossa.

Kuva täältä.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Juhannus 2012



Juhannus poikkesi lopulta edellisistä vain hiukan
Koivu tuoksui samalta, paahdetut vaahtokarkit maistuivat yhtä hyviltä kuin ennen
Hyttyset olivat yhtä viheliäisiä
Torilla kävi samanlainen kuhina, ostin metrilakuja
Uudet perunat, makkara, grilliherkut
Vanhat hyvät ystävät ja vain hetkeksi laskeva aurinko

Nyt meitä oli kolme kokemassa kaiken









torstai 21. kesäkuuta 2012

Juhannuksia

Tämä perhe suuntaa juhannuksen viettoon maalle ja jättää tietokoneet kotiin. Siispä näihin kuviin ja näihin tunnelmiin oikein hyvää ja rauhallista juhannusta kaikille!


Palaillaan taas, kun kotiudutaan.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Univaivoja


Täällä opetellaan elämään. Alan olla jo vaivoiltani toipunut ja olemme päässeet vähän haistelemaan Tarmon kanssa ulkoilmaakin. Vauveli on kuitenkin kärsinyt parina viime yönä vatsavaivoista. Hereillä hän on yleensä tyyni ja rauhallinen, mutta jossain vaiheessa nukkuessa (etenkin aamuyöstä) alkaa kova ähkiminen, puhkiminen ja kiemurtelu. Usein hän sitten jossain vaiheessa herää omaan riehumiseensa ja unen päästä on vaikea saada uudelleen kiinni.

Olen ajatellut, että johtuu ilmavaivoista, mutta tiedäppä tuota. Surffailin kaiken maailman keskustelupalstoillakin, enkä tullut yhtään viisaammaksi, epäilevät nälästä ja ilmavaivoista erilaisiin allergioihin ja muihin. Hmm. Toivottavasti vaiva ei pitkittyisi. Jos kokeilisi vaikkapa vauvahierontaa..

..Toivottaa hyvää keskiviikkoa täältä vauvakuplasta! Vai onko tänään keskiviikko? 

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Tomaatista

Nyt kannattaa nautiskella tomaateista, kun ne ovat edullisia ja hyvän makuisia. Tässä pari hyvää kesäistä salaattivinkkiä: toinen on perinteinen mozzarellasalaatti ja toinen avokadosipulivariaatio.


Tomaatti-mozzarellasalaatti

Tomaattia
Mozarellaa
Oliiviöljyä
Tuoretta basilikaa
Mustapippuria

Lado viipaloidut tomaatit ja mozzarellat vuorotellen vadille. Lorauta päälle oliiviölyä ja sirottele mustapippuria ja murskattua basilikaa.


Tomaatti-avokadosalaatti

4-5 Tomaattia
1 Avokado
2 Pientä sipulia
1rkl Sitruunamehua
3rkl Oliiviöljyä
Mustapippuria, suolaa, sokeria

Lado vuorotellen vadille viipaloidut tomaatit, sipulit ja avokadot. Sekoita kastikeainekset ja kaada salaatin päälle.
Pirkkaresepti


perjantai 15. kesäkuuta 2012

Viikkoinen


Meidän poju on nyt viikon ja päivän vanha. Vauva-arki on lähtenyt rauhalliseen tahtiin liikkeelle. Olimme sairaalassa kaksi ja puoli päivää, mikä tuntui olevan minun mielenterveydelleni aika maksimi. Arvostan kovasti sitä palvelua, mitä kaikille synnyttäjille ja vauvoille annetaan: ruoka tuli nenän eteen ja hoidosta huolehdittiin. Jos Tayssilla olisi ollut perhehuone, olisimmekin varmasti viihtyneet paremmin. Vauva viihtyi kyllä, mutta minun oli vaikea saada nukutuksi. En nukkunut juuri ollenkaan noina öinä ja sen takia olo sairaalassa tuntuikin varmasti kurjalta.

Nyt nukkuminen on sujunut onneksi paremmin. Meillä heräillään noin parin tunnin välein ja ensimmäinen viikko onkin katkonaisten unien ja hormooniheittelyiden vuoksi kulunut enemmän ja vähemmän sumussa. Päivä kerrallaan kuitenkin eteenpäin pirteämpinä ja tänään kävelimme jo ensimmäiselle neuvolakerralle reilun kilometrin matkan ees taas.

Tarmo oli saanut painoa yli 200 grammaa alle viikossa eli ainakin poika on kasvanut hyvin ja ruoka on riittänyt. Se on hieno juttu!

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Paperihäät



Eilen oli toinen hääpäivämme. Päivä sujui aika erilaisissa merkeissä kuin viime vuonna. Olimme hieman väsyksissä koko poppoo ja Tarmo (joksi häntä nyt työnimellä kutsuttakoon) söi ahkerasti koko päivän, joten eipä sitä sen kummempaa tullut tehtyä. Olen muutenkin ollut viime päivinä vielä käytännössä sänkypotilaana, kun tikit estävät suuremmat riehumiset. Päivää juhlistimme kuitenkin kunnon brunssilla ja muilla herkutteluilla. Ilalla katsoimme pähkähullun arskaleffan.



Vuosi on tuonut tullessaan valtavan paljon uutta. Olemme kumpikin olleet oman alan töissä, M sai vakipaikan, minä valmistuin kandiksi ja M:kin sai kandityönsä tehdyksi. Syksyllä muutimme uuteen kotiin, tutustuimme paremmin uusiin jo ennenstään tuttuihin naapureihimme. Elämämme suurin muutos tuli vauvan myötä alle viikko sitten.

Se, mikä siellä pohjalla on, me kaksi yhdessä, on siellä edelleen vahvempana kuin koskaan.
- Onnellisena, Minttu



maanantai 11. kesäkuuta 2012

Pikkuiselleni


Voi pikkuinen,
en minä odota sinusta
sydänkirurgia tai pankinjohtajaa.
En haikaile sinulle
jättimäistä pankkitiliä,
luksuslukaalia Eirassa,
tai neljänkymmenenviiden jalan
joutsenjollaa.

Toivon osaksesi
suurinta lahjaa,
ihmettä -
syvää, todellista rakkautta,
ihmistä,
jonka kanssa jakaa kaikki.

Toivon sinulle lämmintä ja 
ymmärtävää ystävyyttä,
että opit sanomaan sanat
kiitos ja anteeksi.

Toivon sinulle
viisautta ja voimaa vaeltaa
pelkojen ja pettymysten 
pimeilläkin poluilla
särkemättä sydäntäsi,
unohtamatta uskoasi.

Hyvää elämää sinulle,
pikkuinen!

Sinikka Svärd - Kerron sinulle unelmista

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Synnytyskertomus

Nyt olisi sitten kotiin asetuttu ja ensimmäinen yökin nukuttu. Ainakin minä nukuin paremmin ja kyllä vauvelikin nukkui hyvin. Vauva on ollut ensimmäset päivänsä varsin tyytyväinen ja levollinen tapaus. Hyvä niin :) Ajattelin hieman kertailla synnytystä jo itsellenikin muistiin laitettavaksi, nyt kun vielä suurin piirtein muistan, miten kaikki meni.

5:30 Heräsin, ei mitään erikoisia tuntemuksia. "Hitsi, ei vieläkään." Minua ei kuitenkaan nukuttanut, joten nousin tekemään miehelle aamupalaa. Alaselkää alkoi hieman särkeä ja jomotella, joten lämmitin kaurapussin. Aamupäivällä istuskelin koneella, lepäilin ja kuulostelin hieman yltyvää selkäsärkyä.

9:30 Ensimmäinen hieman kipeämpi supistus. Lähdin kävelylle ja supistuksia tuli noin tunnin välein. Laitoin M:lle viestiä töihin, että ei haittaa vaikka hän lähtisi jo kolmelta kotiin.

15:30 M tuli kotiin ja hieroi selkääni. Alkoi olla jo selvää, että kyllä nyt jotain on tapahtumassa. Kävimme päiväunille ja nukuimmekin oikein kivat melkein tunnin unet.

17:10 Ensimmäinen oikeasti kipeä supistus. Supistukset alkoivat tulla vain kipeämmiksi ja niitä tuli noin kahdenkymmenen minuutin välein. Supistukset alkoivat tihentyä ja kahdeksalta ne alkoivat tulla noin kymmenen minuutin välein. Supistuksen tullessa kävelin ympäri kämppää ja keskityin vokaalien tuottamiseen. Se tuli aika luonnostaan. En ollut mikään ihan hiljainen tapaus.

21:00 Tuli niin kipeä supistus, että oksensin. Silloin sanoin M:lle, että nyt tekee niin kipeää, että on lähdettävä. Naapurissa asuva ystävämme lähti heittämään meitä Tayssille. Matka kesti noin vartin ja oli aikamoisen tuskallinen.

21:26 Saapuminen Tayssille. Käyrillä makoilu oli aivan uskomatonta tuskaa, koska kivunlievitystä ei ollut ja paikallaan oli pysyttävä. Onneksi hoitaja päästi minut pois hieman aiemmin kuin oli suunniteltu. Kohdunsuuni oli auki vasta sentin, mutta vaikutin kuulemma niin kipeältä, että synnytys saattaisi edetä nopeasti.

22:39 Siirryimme synnytyssaliin.

22:46 Aloin saamaan ilokaasua, joka helpotti hieman oloa supistusten välillä. Pääsimme toiveestamme ammehuoneeseen, mutten siinä vaiheessa voinut edes ajatella meneväni ammeeseen. Kätilö ehdotti saman tien epiduraalia ja sitä alettiin valmistella. Kohdunsuu oli kai jotakin kolme-neljä senttiä auki.

23:15 Epiduraalipuudutus. Olin aivan poissa pelistä ja kipu otti minusta vallan. En edes oikein kuullut puhetta ympärilläni ja jouduin todella keskittymään, että kuulin lääkärin ohjeet. Puudute alkoi vaikuttaa noin kymmenessä minuutissa, jolloin olo helpotti, mutta supistukset tuntuivat edelleen.

23:38 Lapsivedet menivät. Vauvan sydänäänet laskivat supistusten aikana, jonka vuoksi lääkäri tuli laittamaan sykeanturit suoraan vauvan päähän. Olin tässä vaiheessa kahdeksan senttiä auki ja lääkäri sanoi vauvan olevan kohta ulkona. Kätilö lähti hakemaan toista kätilöä. Supistusten tullessa aloi tuntua, että vauva valuu ulos. Pyysin miestä hälyyttämään hoitajan takaisin, koska vauva syntyisi ihan näillä näppäimillä.

23:59 Sain luvan ponnistaa.

00:05 Ponnistettuani muutaman supistuksen verran täpöä meidän pieni suuri ihme oli jo maailmassa. Painoa 3020g ja pituutta 50cm. Sain hänet rinnalleni heti. Meidät kärrättiin vuodeosastolle kolmen maissa syötyämme välipalaa ja vähän levättyämme.


Synnytyksen jälkeen olo oli voipunut ja ennen kaikkea hyvin hämmentynyt. Kaikki oli mennyt semmoisella vauhdilla, etten pysynyt millään perässä. "Ihanko totta, onko meillä nyt ihana poikavauva?"


torstai 7. kesäkuuta 2012

Pieni Ihme

Meidän pieni ihme syntyi rytinällä viisi sekuntia yli puolen yön tänään. Painoa 3020g ja pituutta 50cm. Äiti ja vauva voivat hyvin :) Lisää myöhemmin!

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Viimeinen äitiysneuvola


Tänään oli  raskauteni viimeinen neuvolakäynti ja seuraavalle minun odotetaan menevän jo vauvan kanssa.  Kaikki oli taas niin samalla tavalla kuin ennenkin, että melkein turha edes mainita. Vaikka olen syönyt aivan samaan tahtiin kuin ennenkin, painoni ei ole noussut kolmeen viikkoon. Tämä on kuulemma ihan normaalia ja vauva on kasvanut normaaliin tahtiin.Vauvamahani on myös terveydenhoitajan mielestä yllättävän pienen näköinen, vaikkei vauva miltään ihan miniltä vaikutakkaan. Mihin lienee piiloon uppoaa..

Olen ollut erittäin tyytyväinen omaan terkkariimme, joka osaa aina olla jotenkin niin positiivinen, ammattitaitoinen ja kannustava. Taas jäi hyvä mieli, vaikka tässä jo hieman turhautunut onkin.

Minulla on ensi maanantaille aika Tayssin äitiyspoliklinikalle yliaikakontrolliin, jos vauva ei vielä siihenkään mennessä ole syntynyt. Terveydenhoitajan mukaan käynnistystä voi odotella viikon päähän eli melkein heti kontrollin jälkeen. Toivotaan, ettei näin pitkälle tarvitsisi kuitenkaan mennä. On minulla viime päivinä jomotellut mahaa ja selkää enenemissä määrin, mutta saa nähdä, lupaako se mistään..


maanantai 4. kesäkuuta 2012

Känkkäränkkäpäivä

Olen ollut koko päivän käsittämättömän kiukkuinen. Heräsin puoli neljän maissa aamuyöstä kiukkuisena kuin ampiainen: "Eikö tämä vauva synny vieläkään?" Sain vielä hetken kieriskeltyäni uudelleen unta ja heräsin aamulla yhtä kiukkuisena.

Onneksi olen saanut kiukuta yksin kotona kaikessa rauhassa. Olin koko viikonlopun jotenkin henkisesti ja fyysisesti aivan poikki. Nyt, kuten yleensäkin kiukkuisena, olen ollut hyvin tehokas. Siivonnut koko kämpän, käynyt reippalla kävelyllä ja kaupassa. Pikku hiljaa kiukkuni on laantunut ja oloni on oikeastaan parempi kuin pitkään aikaan! Ja eihän se laskettu aika ole ylittynyt vielä edes viikolla..



sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Uusi kännykkä

Kevään ajan mietittyäni päätin hankkia vanhan jo hieman reistailevan puhelimeni tilalle uuden. Puhelinmyyjän soittaessa oli minun aika hankkia älypuhelin, Nokian Lumia 710.


Ihan kuin saisi tietokoneen ensimmäistä kertaa käsiinsä. Olin aivan ummikko sekä kosketusnäytön että koko puhelimen kanssa. Minulla oli pari viikkoa aikaa tutustua puhelimeeni ilman sim-korttia, koska liittymäni siirtyi vähän jälkijunassa eikä vanha sim-korttini sopinut uuteen puhelimeen. Tämä oli kyllä varmasti ihan hyvä juttu minun kannaltani.

Nyt, kun puhelin on ollut minulla käytössä noin kuukauden, olen alkanut jo pikku hiljaa tottua siihen. En varmasti vielä osaa hyödyntää puhelimen kaikkia mahdollisuuksia, mutta osaa jo kuitenkin. Pääosin olen ollut erittäin tyytyväinen hankintaan. Esimerkiksi facebookin ja puhelimen henkilöiden synkronointi sekä mailien lukeminen on kätevää. Lisäohjelmista olen tykännyt Sports Trackerista, joka näyttää kuljetun matkan ja nopeuden ym. Myös esimerkiksi sääennusteen ja bussiaikataulujen selviäminen napin painalluksella on kätevää. Olen minä paria peliäkin aikani kuluksi näppäillyt.


Vaikeuksia minulla oli aluksi esimerkiksi kalenterin kanssa, esim. syntymäpäivien tallentaminen osoittautui hankalaksi. Kalenteriin kun saa lisättyä vain tapahtumia. Synttäripäivät sain tallennettua kuitenkin Windows Live-palvelun kautta. Kalenteri ei muutenkaan ole ehkä käytettävyyden huipentumia.

Myös äänenvoimakkuuksien kanssa olen joutunut painimaan liikaa. Kaipaisin, että voin erikseen säätää kännykän soitonvoimakkuutta ja puolestaan esimerkiksi musiikin äänenvoimakkuutta. Nämä kaksi toimivat samalla säädöllä ja voimakkuuden ollessa sopiva musiikin kuunteluun se on liian pienellä, että kuulisin puhelimen sen soidessa taskussa.


Pääosin olen siis ollut tyytyväinen, vaikka tällä käytöllä on vielä vaikea sanoa lopullista tuomiota. Pitää vielä sopeutua ja tutustua. Bloggeria kaipailisin myös Nokiaani! En ole vielä ainakaan huomannut, että saisin ohjelmaa kännykkääni, joten tekstien postaus ei näytä onnistuvat toistaiseksi ainakaan puhelimen kautta.

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Kesäkuun ensimmäinen

Kesän ensimmäinen ukkonen toi mukanaan kaivatun ystävän, joka ehti kuin ehtikin reilun neljän kuukauden reissultaan takaisin Suomen kamaralle ennen vauvan syntymää. Olipa ihana nähdä ♥


Hankkikaa ystäviä. Heissä elätte toisen elämän. 
-Baltasar Gracian
/* Google Analytics */