perjantai 29. heinäkuuta 2011

Ilosaari

Joensuussa oli jälleen kerran mahtava meininki. Sain itsestänikin esiin varsin kelpofestaajan. En juurikan odottanut mitää tiettyä esiintyjää vaan ennemminkin hyvää tunnelmaa. Sitä, että jokainen, niin esiintyjä kuin kuuntelijakin, antaa itsestään kaiken. 

- Sain täysin sen mitä odotinkin. Hyvä meininki, paras seura, loistava sää, mielllyttävä musiikki, ihmiset hyvällä tuulella.. Hyvä irtautuminen loman viettoon. Antaa kuvien puhua puolestaan.

 Puistoilua.


Kate Nash oli pirteä ilmestys.

Sielun Veljissä oli tunnelmaa ja sielua.




----

 Yona ♥



maanantai 25. heinäkuuta 2011

Helsingissä

En ole avannut konetta moneen aikaan. On vain tuntunut siltä. Loma on vierinyt jo yli puoleen väliin, mutta vielä on rattoisia päiviä jäljellä. Olen hieman sairastellut, mutten onneksi vain pientä flunssaa. Kai se pelkkä lepääminenkin tekee hyvää.


Pari viikkoa sitten olin Helsingissä rakkaan ystäväni tykönä. Oli todella hauskaa ja rentouttavaa nähdä pitkästä aikaa; käydä kaupungilla, tavata hänen kavereitaan juhlien merkeissä ja ennen kaikkea tehdä meidän yhteistä lempipuuhaa jutella ja syödä hyvin. Pitäisi nähdä useammin.  



En tunne Helsinkiä juuri ollenkaan, mutta aina oppii vähän lisää.

Kävimme brunssilla Baari ja Keittiö Fannyssa. Ruoka oli hyvää, ei ihan perinteistä ja mikä parasta, maha tuli täyteen. Ei ehkä ihan lempparibrunssini, mutta hyvä kuitenkin. Ja miljöö oli ihana. 



Oikein hyvää viikon alkua!

torstai 7. heinäkuuta 2011

Elämä käsissä

Viime viikonloppuinen rantapäivä ei alkanut suunnitelmien mukaan, kun rannalta kantautui huuto: "Osaako kukaan elvyttää?" Olen ollut vapaaehtoispalokunnassa melkein koko pienen ikäni ja ollut ensivastetoiminnassa mukana, mutta tämä oli ensimmäinen kertani. Tilanne ei ollut niin kuin oli harjoiteltu, ei kai se koskaan ole.

Pieni lapsi makaa rannalla edessäni ja tuntuu vaikealta päättää, mitä tekisin. Oliko siinä hukkuneen elvytyksessä jotain erikoista? Turistimies yrittää tehdä puhalluksia ja painelen sen jälkeen. Pelkään, että painelen liian kovaa, vai painelenko sittenkin liian hiljaa? Eikö se ambulanssi jo saavu?  Onneksi tyttö alkaa kakoa jo ehkä minuutin kuluttua ja yskäisee hetken päästä kunnon määrän vettä. Isäkin löytyy jostain paikalle hätääntyneenä ja yrittää saada tytön ylös. "Ehkä hänen olisi kuitenkin syytä antaa levätä."

Onneksi tilanne oli ohi äkkiä ja ambulanssikin saapui noin viidessä minuutissa. Tilanne jää pyörimään mieleeni. Mitä olisin voinut tehdä paremmin? Ehkä tyttö olisi selvinnyt ilman apuanikin, ehkä ei. Kai tein jotain oikeinkin.


Muistakaa pitää uivat lapsenne ja muutkin kaverit valvovan katseenne alla. Ja käykää ensiapukurssi. Se on pieni hinta siitä, että voi pelastaa jonkun hengen. Ainakin minä ajattelen niin. Jonakin päivänä kyseessä voi olla se itselle kaikkein tärkein.

Ohessa Punaisen Ristin elvytysohjeet:

Kun tilanne tulee, älkää epäröikö. Hukkuuneen ja lapsen tapauksessa elvytys aloitetaan puhalluksilla, mutta yleisesti otettuna maallikkoelvytyksessä painelut ovat tärkeämmässä osassa. Lapsen tapauksessa käytettävä voima ja ilman määrä tulee muistaa suhteuttaa kokoon. Nykyään ohjeistuksista on myös poistettu pulssin tunnustelu. Jos hengitys on epänormaalia, se riittää. 
/* Google Analytics */