Kultahippuja elämästä

Eilen aloitin uuden työni. Siellä on tosi kiireistä! Olen oppinut jo tekemään laskuja :) Ehkä se tästä lähtee. Työilmapiiri vaikuttaa paitsi kiireiseltä myös tosi mukavalta. Aina, kun tarvitsee apua, sitä myös saa. Vaikka pääasiassa teen iltaa, nyt perehdytysjaksolla on enemmän aamuja ja muutenkin runsaammin työtunteja. Heti ensin meille (meitä uusia aloitti kaksi samaan aikaan, mikä on tosi mukava, ettei tarvitse yksin opetella..) varattiin ajat huumetesteihin, verikokeisiin, terveydenhoitajalle ja lääkärille. Tuntuu vähän hassulta, kun työni on kuitenkin puhtaasti toimistohommia, mutta kai se kuuluu suuren firman tapoihin. Hyvähän se minulle vain on, että terveydestäni pidetään huolta. Nyt koulu- ja kotihommien kimppuun! Onneksi minulla on M. Eilen kotiin tullessa pyykit roikkuivat narulla ja ruoka odotti uunissa :) Kuva täältä.

Vietimme jo toisen peräkkäisen syysviikonlopun maalla. Vuorossa oli muun muassa kunnon vanhan ajan perunatalkoot. Aamu yhdeksältä suuntasimme yli 80-vuotiaan emännän luo uutispuurolle. Ai, että voikin kunnon puuro voisilmän ja maidon kera maistua hyvältä! Sitten menimme pellolle noukkimaan perunoita pariksi tunniksi. Aika meni nopeasti raikkaasta ilmasta nauttien. Ja kyllä se urheilustakin kävi. Takareiteni ovat edelleen jumissa..  Perunannoston jälkeen vuorossa olivat kunnon pidot. Emäntä tyttärensä ja tämän ystävän kanssa olivat loihtineet taas kerran aivan mahtavat ruuat perinteitä kunnioittaen. (Juuri he muuten hoitivat meidän häiden ruuat.) En ole missään saanut vastaavia tarjoiluja. Ja lopuksi tietysti kakkukahvit uurastaneille. Luulenpa, että suurin uurastus taisi olla keittiön puolella ;)

Piti tännekin tulla hehkuttamaan, että sain töitä! Ajattelin hakea nyt syksyllä jotakin osa-aikaista työtä, josta olisi etenemismahdollisuuksia oman alan töihin ja juuri sellaisen paikan sain! Ei ehkä tarvitsekaan syödä koko vuotta näkkäriä. Toki työnteko opintojen ohella rasittaa väkisinkin opintoja, mutta kyllä minulla on sillä rintamalla varaa vähän hidastaakin. Työ ei varsinaisesti ole omalta alalta, mutta suuresta yrityksestä, josta myös oman alani hommia löytyy reilusti. Nyt on ainakin saatu jalka oven väliin! :) Ja ensi kesän työtkin suhteellisen turvatut. Jee! Kuva on täältä.

Kävin luovuttamassa verta. Tämä oli nyt toinen kertani ja selvisin pienemmällä pahoinvoinnilla kuin viimeksi. Meillä järjestetään koululla tasaisin väliajoin verenluovutusta, mikä on kyllä kätevää ja muutenkin hyvä juttu. Luovuttajia tuntuu olevan aina jonoksi saakka. Itse olen kummankin kerran luovuttanut koululla, koska se on niin helppoa. Varmasti hyvä tapa saada myös uusia luovuttajia. Kun on kerran käynyt luovuttamassa, kynnys mennä uudestaan on pienempi. En tiedä, tuleeko minusta säännöllistä luovuttajaa. Meinaan kärsiä pahoinvoinnista ja taitaa veriryhmänikin olla vähemmän tarvittu harvinaisempi AB+, joka käy käsittääkseni vain toiselle AB+:lle . Toisaalta pahoinvointi on aika pientä sen rinnalla, että voi auttaa todella apua tarvitsevaa. Ja SPR toivoo, että kaikkien veriryhmien luovuttajat olisivat yhtä aktiivisia, joten ehkä minä jatkan tätä pikkuhiljaa alkanutta luovuttajan uraani. Toivottavasti mahdollisimman moni edes kokeilisi verenluovuttamista! Pieni vaiva suuren hy

Viikonloppuna poimin vanhempieni pihamaalta oikeita luomuomppuja. Omenoita onkin tänä vuonna tullut todella paljon. On keitetty mehua ja tehty hilloa, mutta vielä vaan omenoita riittää. Ainakin nuo omenat olivat niin kitkeriä, ettei niitä ihan pelkältään viitsi syödä. Eilen innostuin kokeilemaan uuniomenoita ohjeena intuitio. Ihan hyvin onnistui! Poistin siemenkohdat ja tein kaurahiutaleista seoksen johon laitoin vähän margariinia, hunajaa, kanelia ja ihan pikkuisen tummia suklaahippuja. Sitten uuniin 200 asteeseen ja suuhun vanilijajäätelön kera. Mies ainakin tykkäsi. Samalla innolla laitoin mausteiset omenalastut yöksi kuivumaan. Aamukahvin kera niitä tässä nyt herkuttelen.

Vietimme viikonlopun maaseudun rauhassa. Oli niin ihanaa käydä kotipuolessa pitkästä aikaa. Läheiset ihmiset ja luonto virkistävät. Mieleni oli jo pitkään kaivannut syksyiseen metsään. Ilma on niin raikas ja metsä täynnä ihmeteltävää. Kävin pariinkin otteeseen sieniretkellä, mutta eihän se saalis mikään maan mahtava ollut. Toisena iltana löysin sentään muutaman herkkutatin. Paistettuja sieniä ja sipulia tumman leivän kera: Ihan parasta herkkua! Nyt takaisin aherruksen pariin. Kun vielä tietäisi, mistä kaikki hommat aloittaisi..

Sitruunalohi salaatilla  Itse tehdyt kaakaokahvijuomat Tee ja ruisleipä Ihana lohivohveli Laukontorilta Itse kasvatetut tomaatit Tuore basilika

Oli pakko kertoa vielä tämän yhden postauksen verran Barcelonan matkastamme. Teimme kaksi päiväreissua pois Barcelonan hulinasta. Maanantaina matkasimme FGC-junalla ja kaapelihissillä kaupungin ulkopuolelle Montserratin luostarivuorelle. Olin kuullut ja lukenut paljon hyvää Montserratista ja pako kaupungin hälinästä hetkeksi kuulosti hyvältä ajatukselta, joten pakkohan sinne oli päästä. Junalla pääsi aivan vuoren juurelle, josta sitten matka jatkui köysihissin avulla. Täytyy myöntää, että aika paljon jännitti hissin heiluessa ja kulkiessa reipasta vauhtia kohti korkeuksia. Vaikken erikoisemmin korkeita pakkoja pelkääkään, siinä tunsi itsensä jotenkin niin pieneksi ja avuttomaksi. Oli se kuitenkin huima kokemus ja selvisimme elävänä sinne ja takaisin! Maisemat olivat paikan päällä uskomattomat. Turisteja oli paljon, mutta toisaalta ei tarvinnut kauas patikoida, että löysi rauhaa. Vuorelta löytyy paljon kävelyreittejä ja siellä saisi varmasti kulutettua pidemmänkin aikaa. Me käve

Olen nyt jo noin viikon ajan kirjoitellut päivän ajatusta tuohon sivupalkkiin. Vähän viisauksia jokaiseen päivään :) Olen aina tykännyt lukea runoja ja aforismeja ja sen takia innostuinkin kirjoittelemaan parhaita paloja ylös. Toivottavasti piristävät jonkun muunkin päivää kuin omaani. Tämän päivän ajatuksen mukaisesti taidan hyvillä mielin löhöillä sohvalla loppuillan! Heippa! Kuva täältä. Parhaimpia ja puhtaimpia iloja on lepo työn jälkeen. Immanuel Kant

Äh, välillä meinaa mennä hermot tekniikan kanssa, joka ei vaan toimi! ..tai jota vaan en osaa käyttää. Ei ole ergonomiaa ihan loppuun asti ajateltu aina näiden blogityökalujenkaan kanssa.. Niin ongelmani on siis, että olen asetuksista laittanut blogini otsikon läpinäkyväksi eli sen ei pitäisi näkyä tuossa bannerin päällä, kuten se ei Firefoxia käytettäessä näykään. Noh, nyt sitten sattumalta huomasin, että Internet Exploreria käytettäessä se näkyy mustana tuossa!! Tietääkö kukaan, miten saisin sen pois? Alkuperäinen ongelmani oli, että otsikko tulee aina samaan kohtaan ja halusin sen eri kohtaan kuvaa. Sitten päädyin ratkaisuun, että laitoin otsikon kuvaan ja varsinaisen otsikon piiloon.. Onko tässä nyt muuta ratkaisua kuin ottaa kuvaan liittämäni otsikko pois ja käyttää varsinaista tyhmällä sijoittelullaan? Auttakaa osaamatonta. see more Lolcats and funny pictures

Eilen päätin vähän uudistaa blogini ulkoasua toivottavasti onnistuneesti. En tuosta bannerista nyt ole vielä ihan varma, mutta olkoon nyt ainakin alkuun.. Tämä nykyinen ulkoasu on ehkä vähän raskaampi koneelle, mutta ihan kivaa vaihtelua kuitenkin! Tänään kävin ensimmäistä kertaa sitten alkukesän kuntosalilla. RANKKAA! Kyllä se siitä sitten taas ehkä iloksi muuttuu, mutta taaksepäin on noin pitkän tauon aikana menty. Minulla on aina ollut niska-hartiaseudun ongelmia. Viime keväänä sitten treenatessani hyvällä motivaatiolla häihin huomasin, että siinä sivussa hartiaongelmani olivat hävinneet lähes kokonaan. Mistään fysioterapeuttien venyttely- tai jumppaohjeista ei ole ollut pitkäaikaisempaa apua. Hieronta taas on taivaallista, mutta auttaa vain sen hetken. Olisin varmaan voinut jumppaohjeista saadakin avun, mutta niitä ei sitten taas ole ollut motivaatiota tehdä tarpeeksi paljon ja tarpeeksi kauan. Todella suosittelen kuntosalia kaikille hartiasärkyisille! Joskus joku lääkäri san

Viime lauantaina kävin seuran puutteessa yksinäni katsomassa Juha Tapion konserttia. Juhis on vaan ihana! Ehkä olen tullut vanhaksi. Pidän rauhallisesta musiikista hyvällä sanomalla ja Juha Tapio on juuri sitä. Yleensäkin musiikissa lyriikat merkitsevät minulle paljon. Kuuntelen sanoituksia ja sanoitukset ovat ne, joista saan voimaa! En tiedä suurempaa valtaa kun arka katseesi sun. Kaikkein syvintä voimaa mahtuu pieneen hipaisuun. Ei mikään muu mua saa niin järkkymään, ei kukaan toinen mun päätä kääntymään. Minne meet, vaikka kuinka vuodet sua kohtelee, vaikka pettyisitkin rakkauteen, vaikka viima vielä käy sydämeen, Olet ihme minne ikinä meet. Juha Tapio, Ihme

Tässä loman jälkeen ehdin jo viettää synttäreitänikin. Aamiainen sänkyyn on parasta :) On myös mukava saada vieraita kylään, kun tuolta kotipuolestakaan ei liian usein vieraita tänne Tampereelle asti ehdi. Vieraille tarjosimme lounaaksi kebabsalaattia. Oli tosi hyvää!  Ja jälkkäriksi kahvia, kakkua, tädin tekemiä tosi hyviä toscapaloja sekä mummon tekemää kääretorttua ja pullaa. Herkkuttelu silloin tällöin on ihan tervettä!

Tälle herkuttelijalle ruoka on yksi loman ja yleensäkin elämän kohokohdista. Toisaalta oikeastaan ainoat kinastelumme koko matkan aikana aiheutti ruoka. Tarkemmin sanottuna nälkäinen vaimo. Sitä ei aina innoissaan kaikkea uutta ihmetellessään tajua alkaa ajoissa etsiä ruokapaikkaa. Ensin iskee kamala nälkä ja sitten pitäisi harhailla pitkin kaupunkia ja päättä, mitä syödään! Barcelonassa lounas oli yleensä täyttävä ja runsas. Söimme usein baareissa ja pikkupaikoissa, missä oli tarjolla lounasmenu. Menu oli hinnaltaan yleensä seitsemästä eurosta 12 euroon sisältäen leivän, juoman, alkupalan, pääruoan, kahvin ja joskus myös jälkiruuan. Menu tulee helposti edullisemmaksi kuin listasta tilaaminen. Se oli myös meille helppo valinta. Ei niin paljon valinnanvaraa ruoista, joiden nimiä ei kuitenkaan tajua.. Alkuillasta söimme jotakin kevyttä, kuten tapaksia. Illalliselle/päivälliselle Barcelonalaiset suuntaavat vasta yhdeksän jälkeen. Kalaa ja äyriäisiä tuli syötyä paljon, koska niitä oli