keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Kiitoskortti-idea

Pongasin Pearfectbride -blogista tämmöisen hauskan kiitoskortti-idean:

Ehkäpä tuossa olisi ideaa meidänkin kortteihin..

tiistai 30. maaliskuuta 2010

Lapsista

SaraStellar avautui blogissaan lapsista ja yleisestä suhtautumisesta lapsien hankintaan. Aihe jäikin mietityttämään minua. Kirjoitin vähän samaan aihepiiriin kuuluen joitain viikkoja sitten vastineen ruotsin kurssiin liittyen Dagens Nyheterin keskustelupalstan artikkeliin ”Med dagens födelsetal är vi snart 134.000 miljarder”. Artikkeli käsittelee maailman väkiluvun kasvua ja sen tuottamia ongelmia.

Huomaan, että minussa on vahvana jokin alkukantainen tarve saada lapsia, ikään kuin turvata ihmiskunnan tulevaisuus. Tämä tarve voi kuitenkin johtaa harhaan. Ehkä ihmiskunnan tulevaisuus olisi tänä päivänä paremmin turvattu, jos en saisikaan lapsia ja väkiluku kääntyisi laskuun.

Dagens Nyheterin artikkeli herätti ajattelemaan
. Olen aina jotenkin automaattisesti ajatellut, että väestönkasvu on enemmänkin kehittyvien maiden ongelma kuin meidän. Kyllähän syntyvyys on jo pienentynyt roimasti rikkaammissa maissa. Kuitenkin kehittyneiden maiden ihmiset kuluttavat paljon enemmän ja käyttävät elämiseen niin paljon enemmän tilaa ja luonnonvaroja, että jo pienellä vuosittaisella väestönkasvulla on suuret vaikutukset tulevaisuudessa.

Maailman väestö lisääntyy koko ajan ja maapallon kantokyky on jo ylittynyt. Joka vuosi hakataan suuria määriä metsää pelloiksi,
jotta kaikille riittäisi ravintoa. Tuntuu, että maapallo ikään kuin luontaisesti pyrkisi rajoittamaan väestökasvua luonnonkatastrofien kautta. Kantokyvyn ylittymisen huomaa myös nälänhätänä ja sairauksina, kun kapasiteetti ruuantuottoon ja puhtaaseen veteen ei riitä.

Toisaalta nämä asiat tuntuvat niin kaukaisilta. Itse olen kotoisin pienestä kylästä, jossa koulun, kaupan ja koko kylän tulevaisuus on kiinni lasten lukumäärästä. Pitäisikö meidän antaa kylän kuolla ja ajatella kokona
isuutta? Tuntuu jotenkin hullulta ja tarpeettomalta..
Myös liian nopea syntyvyyden romahtaminen aiheuttaisi pahoja yhteiskunnallisia ongelmia väestön vanhetessa. Mielestäni onkin järkevää tukea ihmisten kouluttamista köyhissä maissa, jolloin elintaso nousee ja syntyvyys pienenee automaattisesti hiljalleen. Tulisi myös kiinnittää huomiota kuluttamiseen ja miettiä, mikä on oikeasti tarpeellista ja mikä ei.
Ei ole yhtä oikeaa ratkaisua ja on tarpeetonta moralisoida muiden päätöksiä. Jokaisen täytyy vain miettiä, mikä on omalla kohdalla oikea tapa toimia. Itse haluan saada lapsia, jos niitä minulle suodaan. Ehkä se pari kappaletta olisi sitten kokonaisuuden kannalta sopiva määrä. Saa nähdä, mitä elämä tuo tullessaan :)

Kuvat lainattu täältä: 1, 2 ja 3

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Häävalmisteluja

Tämä viikonloppu tuli vietettyjä kaasojen ja bestmanien kanssa. Oli kyllä mukava nähdä! :) Saatiin jotakin jopa aikaiseksikin..Kävimme läpi hääpäivän ohjelmaa ja jaettiin jokaiselle omat vastuualueensa.

Kaaso S: Soittaa huilulla kirkossa kappaleen, jonka valinta on vielä hieman auki. Hyviä aiheeseen sopivia kappaleita mielessä kellään? S lupasi hoitaa myös hääpäivänä bändin kanssa kommunikoinnin.

Kaaso A: Lupasi huolehtia vieraskirjasta. Päätimme nyt, että paikalle tulee kaikille vieraille istumajärjestys käytännön syistä (Jokaisella on joku tuttu lähellä ja paikat pysyvät koko illan) Vieraskirjan ajattelimme toteuttaa niin, että jokaisella vieraalla on mahdollisuus kirjoittaa omaan paikkalappuunsa meille jonkinlainen viesti. Lapuista kootaan sitten myöhemmin vieraskirja. Idea on mielestäni hyvä, koska siinä jokaisella on aikaa kirjoittaa jotakin, mutta se ei kuitenkaan ole mikään erillinen ohjelmanumero.

Bestman A: Toimii seremoniamestarina eli hänellä pitäisi viime kädessä olla langat käsissään ja hoitaa keskustelua keittiöpuolen kanssa. Olemme miettineet aikataululle rungon, mutta tarkemmin kaiken näkee vasta hääpäivänä, miten paljon lopulta aikaa menee mihinkin.

Bestman N: Puolestaan huolehtii lahjapöydästä.

Ihan luottavaisin mielin odotellaan häitä. Hommia vielä riittää, mutta kaikesta selvitään. Ensimmäisenä mielessä kutsujen viimeistely, papin kanssa asioista sopiminen ja kirkkoharjoitusten sopiminen, esteiden tutkinta, sormuksen vienti tuunattavaksi, sulhasen asu ja kukka-asioiden selvittely.

Kuvina hieman häämatkaunelmia..Ensimmäisenä hotelli Wiesenhof Itävalta, toisena Kreikan Santorinin Above Blue Suites.

torstai 25. maaliskuuta 2010

Liikunnan iloa!

En oikein koskaan ole löytänyt omaa lajiani, josta nauttisin. Olen aina liikkunut ihan hyvin, mutta se on vain itsekurini ansiota. On ollut kamalan vaikea saada itsensä liikkeelle ja itse liikuntakin (ainakin tehokkaana) tuntuu rääkiltä. Jälkeenpäin on aina hyvä olo, mutta en kuitenkaan ole tuntenut saavani liikunnasta kaikkea iloa irti.

Tänä kevättalvena tuntuu, että olen vihdoin löytänyt liikunnan ilon ja jäänyt hieman koukkuunkin. Avainsanojani ovat olleet aamuliikunta, kuntosali, hyötyliikunta ja crosstrainailu.

Minulla koulupäivät alkavat usein vasta kympiltä tai puolilta päivin ja olen huomannut, että minulle sopii loistavasti aamuliikunta. Siitä saa puhtia koko päivään ja aamulla riittää muutenkin paremmin energiaa. Lähden usein ennen koulun alkua koululle salille ja pyrin saamaan hien pintaa kunnolla. Kerran viikossa olen käynyt body pumpissa ja sekin on kympiltä aamulla.

Kuntosalilla käynti jotenkin sopii minulle. Ei se ole vaan sitä raudan nostamista vaan mukavaa ja tehokasta liikuntaa, jos niin haluaa. Salilla käynnissä minulla pysyy jotenkin mielenkiinto. Koko ajan ei tehdä samaa juttua vaan koko ajan on vaihtelua. Myös tuloksia huomaa nopeasti sekä ulkonäössään, että jaksamisessaan.

Aerobista liikuntaa olen saanut crossailusta. Iltaisin telkkaa katsoessa ja salilla alkulämmittelyksi tulee tehtyä helposti puoli tuntia ja siinä saa kyllä hien pintaan!

Minulla on aina ollut ongelmia niska-hartiaseudun kanssa ja M on jo kyllästymiseen saakka saanut aina hieroa hartioitani. Yksi päivä tajusin, etten ollut pyytänyt M:ää hieromaan pariin kuukauteen. Kun aloin tarkemmin miettiä, hartiani ovat olleet tosi hyvässä kunnossa, eikä päätä ole särkenyt pitkään aikaan. Salitreeni on siis auttanut!
Iloisin mielin kohti kevättä ja pyöräilykautta :)
Kuva 1. täältä, kuva 2. täältä.

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Loputkin Pietarista

Lupasin vielä kertoa Pietarin miljööstä, niin tässä sitä nyt sitten tulee. Presidentti Putin on kotoisin Pietarista ja Putinin kaudella rahaa alkoikin virrata Pietarin kunnostukseen eri tavalla. Melkein kaikki julkisivut on joko korjattu tai niitä ollaan juuri korjaamassa. Tarkoituksena on kopioida täsmälleen vanha julkisivu. Rakennus laitetaan usein melkein maan tasalle ja tehdään kaikki uudestaan.
Pääkadun varrella rakennukset olivatkin upeita. Ihana nähdä vanhaa tyyliä, eikä vaan uusia betonimöhkäleitä. Kyllähän se ilme rapistui aika nopeasti mentäessä kauemmas pääkadusta. Omakotialueilla oli hauska huomata, kuinka jokainen talo oli niin omanlaisensa. Siellä ei pakettitaloja harrasteta!

Ilmasto Pietarissa on meren takia hyvin kostea. Juuri ennen saapumistamme oli satanut huimasti lunta ja voitte vain kuvitella, mitä käy, kun kaikki tämä lumi muuttuu loskaksi.. Loskaa siis riitti! Ehkä tämä ei ollut paras vuodenaika nähdä Pietari, mutta tykkäsin silti. Seuraavaksi, jos menee käymään niin olisi ihana nähdä Pietari satoine siltoineen kesällä Valkeiden öiden aikaan. Silloin tosin hinnat nousevat 30% ja taskuvarkaiden määrä on varmasti moninkertainen. Nyt emme törmännet yhteenkään..До свидания!

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Kevät tulee

On kyllä ollut niin kauniita kelejä viime päivinä! Ei voi kuin hymyillä :) En onneksi saanut sitä norovirustakaan, että terveenäkin olen ollut.

Eilen tuli vietettyä pitkästä aikaa ihan kotipäivää. Se tekee kyllä välillä hyvää. Päivä kuluikin pyykätessä ennätysmäistä pyykkivuorta ja ruokaa tehdessä. Ehdin myös suunnitella kutsuihimme tekstiä. Siitä ja kutsuista lisää myöhemmin. Tänään meillä onkin pienimuotoiset korttitalkoot. 50 kutsukorttia pitäisi väsätä, että eiköhän siinä hommaa riitä.

Eilen ruuaksi valmistui Yhteishyvän välissä tulevan Ruokamaailman mukaan limetti-kookoslohta ja kahden kaalin gratiini. Lohi oli tosi hyvää, jos vaan kookoksesta tykkää ja kaaligratiini puolestaan oli ihanan aurajuustoista. Kaaligratiiniin käytin "tuoreita" (ei ne nyt ihan tuoreita tähän aikaan vuodesta olleet) kaaleja.


600 - 800 g lohifileetä
Leikkaa lohifilee noin 2–3 cm:n paksuiksi viipaleiksi. Paista viipaleet paistinpannussa kauniin ruskeiksi molemmilta puolilta. Sirottele pintaan suolaa ja pippuria. Nosta kalapalat hetkeksi pois pannusta. Lisää pannuun kookoskerma, ketjap manis tai soija, hunaja ja limettimehu. Kuumenna kiehuvaksi. Pane kala tarjoiluastiaan ja kaada kastike päälle tai lisää kalapalat pannuun ja kuumenna. Sirottele pinnalle raastettua limetinkuorta ja hienonnettua ruohosipulia.


1 pussi (250 g) pakastekukkakaalia
1 pussi (200 g) pakasteparsakaalia
100 g sinihomejuustoa
1 prk (2,5 dl) kolmen juuston ruokakermaa

Jos käytät tuoreita kaaleja, esikeitä lohkotut kasvikset muutaman minuutin ajan. Levitä kaalit vuokaan ja sirottele päälle murennettu sinihomejuusto. Kaada vuokaan kerma ja sirottele pinnalle hiukan korppujauhoja. Kypsennä 200-asteisessa uunissa 30–40 minuuttia.

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Morsiustyttöjen mekkoja ja sairastelua

Minun ja M:n pikkusiskot (14v.) toimivat meidän morsiustyttöinä ja perjantaina löysimme tytöille ihanat mekot! Kävi tosi hyvä tuuri, kun kummallekin sopi sama malli ja värikin oli teemaan sopiva.
Viikonloppuna kävimme taas katsastelemassa paikkoja häidenviettopaikalla. Meillä oli mukana ruokapuolen hoitavat äidin kaverit ja myös M:n perhe. Saimme hyvin sovittua tarkemmin ruoka-asioista ja arvioitua tilan määrää.

Yllätyksiäkin tuli, kun paikan emäntä mainitsi, ettei sisällä saakaan tanssia! Olemme suunnitelleet kaiken niin, että bändi ja tanssit voivat olla sisällä. Vielä on toivoa, että päästäisiin pienillä järjestelyillä sisälle tanssahtelemaan. Toivotaan, tai pitää keksiä suunnitelma b. Ei kyllä juolahtanut mieleenikään, ettei siellä voisi tanssia, mutta kyllähän se toisaalta vahingoittaa lattiaa..

Saimmekin sitten reissusta hankittua noroviruksen. M on ollut kipeänä eilisillasta lähtien. Ei vaan pysy mikään sisällä ja kuihtunut kokoon koko mies :/ Onneksi nyt näyttää jo vähän paremmalta. On kyllä ollut todella ärhäkkä tauti. Tässä vaan odotellaan, että se minuunkin iskee :S Yöllä ei tullut paljoa nukuttua ja aamulla kipaisinkin heti kauppaan ostamaan kivunlievittäjiä. Aamupäivällä tein jauhelihakeittoa hyvän satsin, jos miäkin tulen kipeäksi niin on sitten toipumisvaiheessa edes jotakin syötävää..

Ostin itselleni naistenpäivätulppaaneja, kun M:stä ei nyt oikeen ollut siihen.
Hyvää naistenpäivää!

Pietari: Liikenne

Liikennekäyttäytyminen on Venäjällä hyvin erilaista Suomeen verrattuna. Kuten suomalaistunut venäjänopettajamme kertoi hänen käydessään autokoulua Suomessa, autokoulussa tuli esille aivan uusi asia: jalankulkijat eivät ole vihollisiasi! Tämä mentaliteetti on todellakin valloillaan Pietarissa. Autolla en kyllä siellä liikkuisi yhtään pakkoa enempää. Ruuhkat pääkadulla ovat valtavia ja huonon tuurin sattuessa sadan metrin kulkemiseen kuluu tunteja.

Pietarissa kulkee hassuja johdinautoja eli trolleybusseja, tavallisia linja-autoja sekä ratikoita. Ehkä kätevin ja nopein kulkutapa on kuitenkin metro. Pietarin metro on maailman syvin ja sen kyllä huomasi, kun seisoi loputtoman pitkiltä näyttävien liukuportaiden juurella.

Logistiikassa Pietarissa on kyllä parannettavaa. Käydessämme esimerkiksi Baltikan panimolla kaikki tiet tehtaalle olivat poikki, kun rekka oli jumittunut poikittain tielle. Tallustaessamme rekan ohi jalkaisin tehtaalle näimme kuskin lapio kädessä lapioimassa loskaa. Kukaan ei tullut muista rekoista tai tehtaalta auttamaan vaan selvittävä oli yksin. Luulisi, että tuollaisesta tulisi tehtaallekin tappioita..

Kerrankin kulkiessamme bussilla eräs auto oli parkkeerattu huonosti, eikä bussi ei mahtunut eteenpäin. Silloin muutama nousi bussista, kävi nostamassa auton sivuun ja matka taas jatkui. Näin Venäjällä!

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Pietari: Ruoka

Perinteisesti venäläiseen ruokakulttuuriin kuuluu kaali, kala, blinit, erilaiset piiraat, pelmenit ja keitot, kuten borssi. Tavoitteena olikin päästä kokeilemaan perinteisiä ruokia. Toki Venäjällekin ovat rantautuneet pikaruokaketjut kuten Mc Donalds ja Subway, mutta oli kiva huomata että Pietarissa oli paljon myös paikallisia pikaruokaketjuja, joissa tarjottiin perinteisiä ruokia, kuten blinejä. Suomesta on vaikea löytää pikaruokaketjua, jossa ei tarjoiltaisi hamppareita, pitsaa tai kebabia.

Ensimmäisenä iltana menimme blinipaikkaan ja otimme blinejä neljälle, johon kuului 24 bliniä ja täytteeksi mätiä, kalapateeta ja lohta. Nam nam! Hyvää oli. Tosin emme ottaneet alkupaloja, joten olisi jaksanut syödä enemmänkin. Suomessa ei vain ole suurten annosten takia tottunut ottamaan alkupaloja. M otti hunajaolutta ja tykästyi siihen kovin.Toisena päivänä löysimmekin sitten jo tiemme ihanien kakkujen ääreen. Venäjällä yleisiin herkkuihin kuuluvat erilaiset kakut. Ne olivatkin ihania ja oikeista paikoista niitä löytää todella edulliseen hintaan. Kolmantenakin päivänä kävimme maistelemassa kakkuja Metropol -konditoriassa. Minun kakkupalani maksoi vaivaiset 30 ruplaa eli noin 70 senttiä.









Perjantaina söimme viehättävässä ravintolassa, jonka bongasimme opaskirjasta. Pettymyksenä oli, että paikan hintataso oli noussut roimasti sitten opaskirjan tekemisen. Mielestäni hintalaatusuhde ei ollut paras mahdollinen. Siellä maistoin kuitenkin perinteisiä pelmenejä, jotka muistuttavat raviolia. Taikinan sisään kääritään yleensä jauhelihaa. Minun pelmenit sisälsivät kanaa. Maistuivat kyllä hyviltä! Ei mitenkään erikoinen makuelämys, mutta varmasti maistuu monelle. Ruokajuomana joimme perinteistä venäläistä morssia. Mors on karpaloista tehtyä mehua ja hassua kyllä maksoi ravintolassa puolet vähemmän kuin vesi.Lauantaina emme sitten syöneet ihan niin perinteisen venäläisittäin vaan suuntasimme sushille. Pietarissa tuntuu olevat japanivillitys ja sushipaikkoja olikin paljon. Täytyy tunnustaa, etten koskaan aiemmin ollut syönyt sushia. Onneksi matkassa oli japanissa vaihdossa ollut kaverimme, joka osasi opastaa näitä tietämättömiä. Pidän kalasta ja sushi oli kyllä mieleeni! Susheihin oli lisätty vähän venäläisyyttä lisäämällä täytteisiin muun muassa smetanaa. Smetanaa käytetään paljon ruuanlaitossa Venäjällä.

Keskityimmekin aika paljon hyvään ruokaan ja mielestäni onnistuimme hyvin :)

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Pietarin matka


Nyt on Pietari nähty. Neljä päivää oli lyhyt aika noin suuressa miljoonakaupungissa, mutta nyt on kun on kerran käynyt uskaltaa mennä omin päin joskus uudestaan. Ajattelin kirjoitella erikseen vielä ainakin ruuasta, liikenteestä ja miljööstä.

Lähtö oli siis torstaina viiden aikaan aamulla. Bussin lämmitysjärjestelmän kanssa oli ongelmia, mutta loppumatkasta saimme jo vähän lämpöäkin autoon. Tullissa sujui hyvin ja perillä hotellilla yhden tunnin menettäneinä olimme joskus seitsemän maissa illalla. Tosin olimme jo hieman tehneet kiertoajelua.

Yövyimme Hotelli Moskvassa keskustassa. Hotellista ei ole mitään valittamista. Se on uusittu täysin vuonna 2007. Huoneet olivat siistejä ja aamiaisbuffet antoisa. Hotellin alakerrassa sijaitsi muun muassa metroasema ja 24h Prisma eli sijaintikin oli hyvä. Pietarissa muuten noita 24h kauppoja, kahviloita, ravintoloita ja klubeja löytyy joka kadun kulmasta.

Perjantaina kävimme tutustumassa paikalliseen teknis-taloudelliseen yliopistoon ja lauantaina suuntasimme Baltika-panimolle, joka on maailman suurimpia. Baltikalla pääsimme hieman maistelemaan oluita ja saimme lahjaksi hienot tuopit. Sunnuntaina olikin sitten jo lähtö Viipurin kautta takaisin kotiin.

Olen lukenut Venäjän kieltä muutaman kurssin, mutta ei sillä vielä kovin paljoa pärjää. Jos joku kysyi jotakin, täytyi vain tyytyä pyörittelemään silmiään. Venäläisten kielitaito on tunnetusti heikkoa. Kieliä osaavat enemmän opiskelleet, mutta valitettavasti palvelualoilla työskentelevät eivät kuulu niihin. Venäläiset eivät oikein muutenkaan olleet kovin palvelualttiita. Turhia tervehdyksiä ei paljon kuullut, mutta nyrpeitä kassaneitejä sen sijaan tuli nähtyä enemmänkin. Auttoi, että osasi kyrilliset kirjaimet ja suurin piirtein tajusi vaikkapa, mitä ruokaa tilasi, mutta siihen se sitten jäikin. Kerran yritin tilata jäätelöä ja sain muffinin. Mitä siinäkin sitten teet, kun et osaa mitenkään sanoa, että tämä ei ollut se mitä tilasin. Eipä siinä, oli se muffinikin hyvää..

Pietarissa oli paljon kenkäkauppoja ja olisinkin halunnut löytää kengät, mutta jäi haaveeksi. Pääkadun Nevski Prospektin varrella kaupat on hinnoiteltu turistihinnoin ja turistin onkin vaikea löytää paikkoja, jossa paikalliset käyvät vaatteensa ostamassa. Pietarista sai halvalla kulutustuotteita, kuten ruokaa. Alkoholi ja tupakka ovat naurettavan hintaisia Suomeen verrattuna. Tupakkakartonki maksaa vähemmän kuin Suomessa yksi aski (itselläni ei kyllä ole mitään sitä vastaan, että tupakka on kallista) ja olutta sai puoli litraa 20 ruplalla eli noin 50 sentillä. Ulkomaiset merkit sen sijaan kosmetiikassa ja vaatteissa maksoivat samaa tasoa kuin Suomessakin. Kokenut voi tehdä kyllä hyviä löytöjä. Ensi kerralla on sitten taas hieman viisaampi.
/* Google Analytics */