sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Itsevarmuus kaunistaa

Poikaystäväni on aina sanonut, että naisesta tekee kauniin ja houkuttelevan itsevarmuus. Se, että tuntee itse olevansa kaunis, tyrmäävä ja hyvännäköinen peittää alleen kauneusvirheet. Se on kyllä varmastikin totta. Harmikseni olen aika usein huono tuntemaan itseni viehättäväksi. Muut ovat niin laittautuneita ja kauniita. Itselläni ainakin ehostaminen ja laittautuminen kasvattavat tuota itsetuntoa. Olisi kuitenkin hyvä säilyttää itseluottamus silloinkin, kun ei ole hehkeimmillään. Viimeaikoina olen yrittänyt kiinnittä itsetuntooni enemmän huomiota. Silmiini osui jossakin mainos tankotanssitunneista. Tuo voisi olla itsetuntoa kohentava ja hauska harrastus. Harmikseni se maksaa vähän liikaa opiskelijabudjetille. Aina voi haaveilla.

Sitä yrittää aina vaan laihduttaa, meikata, shoppailla ja vaikka mitä, että näyttäisi kauniilta ja viehättävältä. Tärkeintä olisi kuitenkin hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja ottaa hyvistä puolistaan kaikki irti. Tuntea itsensä kauniiksi!

lauantai 25. heinäkuuta 2009

Testituloksia

On pitänyt jo pitkään kirjoitella tuotteista, joista kirjoitin tekstin kosmetiikkaostoksilla. Elikkäs Ensimmäinen ostos oli Lumenen Natural Coden kiillon ja punaisuuden häivyttäjä. Tämä oli tosiaankin heräteostos ja en ole kauheasti sille vielä käyttöä löytänyt. Tuote ei sovi ainoaksi puuteriksi, koska sitä ei voi silmien alueelle käyttää. Tarkoituksena, kun on häivyttää punaista korostamalla sinistä, jolloin mustat silmänalustet pomppaa entistä tummempina esille. Sopii kuitenkin laukkuun lisättäväksi päivän mittaan.

Toinen ostos oli saman sarjan mineraaliaurinkopuuteri. Se on kyllä löytänyt käyttöä ja sopii hyvin vaalealleallekin iholle. Lopputulos ei ole tunkkainen tai likaisen näköinen. Sopii myös hyvin varjostuksien tekoon.

Kolmas ostos oli kehuja saanut Max Factorin False Lash Effect- ripsiväri. Se on todellakin kehunsa ansainnut. Ensinnäkin tuotetta tulee harjaan sopiva määrä. Usein uusissa ripsiväreissä väriä tulee aluksi aivan liikaa, jolloin tulos on kökköinen. Toiseksi erottelevuus on aivan omaa luokkaansa. Ripsiharjaa ei juurikaan tarvitse käyttää. Lopputulos on hyvä. Aion ostaa tuotetta jatkossakin. Varmaankin häitä ajatellen hankin vedenkestävä vaihtoehdon.



perjantai 24. heinäkuuta 2009

1. Ostos

Viimepäivinä on riittänyt kiirettä, kun minun ja M:n pikkusiskot ovat olleet kyläilemässä meillä. Olen ehtinyt kuitenkin tehdä ensimmäisen ostoksen häitä ajatellen! (Häälehtiä ei lasketa) Nimittäin laukun. Olen miettinyt tarvitsenko edes laukkua, mutta nyt silmiin osui niin hyvä yksilö, että pakkohan se oli ostaa.

Laukku löytyi UFF:n tasahintapäiviltä ja maksoi vaivaiset 2€. Ei siis tämä laukku ainakaan meidän budjettia kaatanut.

UFF:ltä löysin myös paljon muutakin. Mm. toisen ihanan laukun, paidan ja rennot housut kotikäyttöön tai kuntosalille.

maanantai 20. heinäkuuta 2009

Kaasot

Minulle tulee kaksi kaasoa. Heitä on nyt pyydetty ja kumpikin suostui! Kumpikin kaasoni on minun pitkäaikaisia ystäviä ja olemme tunteneet ihan pienestä asti. Se, että ystävyys on kestänyt näin kauan kertoo suhteesta paljon.

Kaaso S:n tapasin ensikertaa varmaankin 1-vuotiaana. Asuimme aivan toistemme naapureissa ja leikimme aina yhdessä. Koulunkin alkaessa pysyimme bestiksinä. Tuli uusia kavereitakin, mutta välit pysyivät läheisinä. Kolmannella luokalla S sitten kertoi, että heidän perheensä muuttaisi pois. Ei hirveän kauas, mutta eri kouluun ja eri ympäristöön. Välit sitten pikkuhiljaa etääntyivät. Välillä käytiin kylässä ja soiteltiin, mutta sitten sekin jäi.

Kun menin yläasteelle, yllätyksekseni S olikin minun kanssani samalla luokalla. Ystävystyminen uudestaan ei alkanut heti, mutta kahdeksannen ja yhdeksännen välimaastossa meistä tuli taas hyvät ystävät. Ja sillä tiellä olemme nyt. Välillä on ollut hiljaisempia jaksoja, mutta nyt asumme samassa kaupungissa ja näemme ja soittelemme usein. Tästä ystävästä saan olla kiitollinen :)


Kaaso A:n olen myös tuntenut aivan pienestä asti. Me ystävystyimme jossakin ala-asteen loppupuolella. Hänen koko perheensä on ollut minulle tosi läheinen ja olen viettänyt paljon aikaa heidän kanssaa. Lomia, viikonloppuja, yökyläilyä. Olemme eri ikäiset ja meillä on ollut aina omat kaveripiirit, mutta silti olemme pysyneet ystävinä. Meidän suhteemme on ollut aina aika tyyni. Ei mitään hirveitä kriisejä tai muita. A:n kanssa tapaamme ja soittelemme suht harvoin. Pitäisi nähdä useamminkin, mutta aina kun näemme olo ei ole yhtään vaivaantunut. Juttu kulkee ja olo on mitä mahtavin. Tästäkin ystävästä saan olla todella kiitollinen :)

Olen varma, että heidän kanssaan hääsuunnittelut onnistuvat hyvin ja meillä on hauskaa yhdessä! Luotan kyllä täysillä, että he ovat juuri oikeat henkilöt tukemaan minua hääpäivänäni, ennen sitä ja myös sen jälkeen.

maanantai 13. heinäkuuta 2009

Sormusasiaa

Minulla on eräs pahe. Pidän nimittäin koruista, kimalluksesta, timanteista. Hääpäivänäni haluaisin saada timantteja ja kimallusta, mutta samalla haluaisin myös muistaa kestävän kehityksen periaatteen.

Tiedättekö paljonko yhden kultasormuksen tekeminen kuluttaa luontoa? -Paljon. Otin selvää kuinka paljonko tarkalleen. Ekologinen selkäreppu kuvaa sitä määrää luonnonvaroja, joita on tarvittu koko tuotteen elinkaaren aikana. 5g painavan kultasormuksen ekologinen selkäreppu painaa huimat 2000kg. Määrä on käsittämättömän suuri. Se on lähes miljoonakertaisesti sormuksen paino. Kultasormuksen valmistamiseksi täytyy louhia kalliota, pumpata öljyä, raivata teitä ja niin edelleen.

Timantit sitten taas ovat aivan oma lukunsa. Timanttien eteen soditaan ja tapetaan, loukataan ihmisarvoa. Timanttimiljoonilla on ostettu aseita ja sotilaita. Viimevuosina asiaan on onneksi kiinnitetty huomiota tekemällä sertifikaatteja ja sopimuksia. Ongelmana on kuitenkin se, ettei sopimuksia valvo järjestelmällisesti kukaan. Suomessa asiat ovat onneksi suht hyvin, mutta silti aniharva kauppias tietää timantin alkuperän. Myös timanttien hiontaan liittyy eettisiä ongelmia. Suurin osa timanteista hiotaan Intiassa, jossa lapset ovat haluttua työvoimaa ja palkat mitättömän pieniä.

Tämän kaiken tietomäärän jälkeen aikaisemmin tullut idea, tuntuu vielä paremmalta. Nimittäin vanhan sormuksen tuunaus. Minulla on mummoni vanha vihkisormus ja tällä hekellä on hyvin todennäköistä, että siitä tulee myös minun sormukseni. Haluan siihen kyllä hieman omaa näköä. Sitä pitää myös pienentää ja muutenkin tuunailla. Hinta-arviota en osaa vielä sanoa, mutta myöhemmin sitten.


Lähteitä:
1. Lappeenrannan kestävän kehityksen seurantaraportti , s. 42
2. Kestävä kehitys koulussa
3. Verisiä timantteja ja likaista kultaa

torstai 9. heinäkuuta 2009

Minut on luvattu

Olin hieman yllättynyt, kun isä osoitti toiveensa, että sulhoni tulisi pyyttää kättäni häneltä. Ei sillä, että se olisi ollut huono idea. Se ei vaan ollut tullut mieleenikään. Valitsenhan minä itse kuitenkin kumppanini.

Poikaystävää meinasi jännittää, vaikkei hän kieltämistä varmasti pelännytkään. Hän jännittää aina tuollaisia tilanteita. Viime viikonloppuna sulho sitten keräsi rohkeutensa ja kysäisi kättäni. Myöntävä vastaushan sielä yllätys yllätys tuli.

Ele on mielestäni hieman vanhanaikainen, mutta toisaalta taas jalo. Osoittaahan se, että vanhenpani välittävät minusta, eivätkä halua minulle mitään pahaa.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Ruokaa, Nam!

Nyt näyttää siltä, että häihimme ei tule varsinaista pitopalvelua. Aiomme pyytää erästä tuttua, joka on tyttärensä kanssa hoitanut ennenkin esim. 50-vuotisjuhlien ruokapuolta. Tiedän, että he osaavat tehdä hyvää perinteistä ruokaa. He osaavat myös arvioida tarvittavan ruuan määrän. Näin saamme säästettyä budjetissa. Hyvä ruoka on minulle yksi niistä tärkeistä asioista häissä, enkä usko sen vaarantuvan, vaikka valitsisimmekin tämän halvemman vaihtoehdon. Kakkua pyydämme tekemään erästä toista tuttua, joka on juhliimme tehnyt ennenkin loistavia kakkuja. Haluaisin itsekin osallistua hieman ruokien tekoon. Mielessäni on muun muassa kasvisvaihtoehdoksi ihanaa kasvismoussakaa.

Mitä haluaisin ainakin löytyvän buffet-pöydästä:
1. Savulohta (Tämän on aivan ehdoton! Rakastan savulohta)
2. Uunijuusto
3. Paria salaattia (Ehkäpä viinirypäle-leipäjuustosalaattia ja jokin kaaliraastetyyppinen)
4. Lämmin ruoka (Vielä hakusessa, mikä se voisi olla. Ehdotuksia? )

Oli huvittavaa, kun kävimme viikonloppuna kotikotona ja tuli puhetta häiden jälkiruuasta. Itse sanoin, että minulle riittäisi kakku ja vaikkapa pulla. Veljeni sanoi heti, että no tottakai pitää olla kaikkea mahdollista toscapaloja, lusikkaleipiä, mokkapaloja...Noh kyllähän minäkin vähän innostuin. Katsotaan, mitä tuleman pitää. Kakku tulee todennäköisesti olemaan sulhon ehdotuksesta suklaakakku. Päällä voisi olla vaikkapa valkosuklaaraasetta.

tiistai 7. heinäkuuta 2009

Kotikonnuilla

On ollut pieni tauko postauksissa, koska vietetimme pitkän viikonlopun maalla kotikotona. Oli mukava pitkästä aikaa nähdä kavereita ja perhettä. Olikin ollut vähän ikävä. Vuoden kaupungissa asumisen aikana on vain vahvistunut tunne siitä, että haluan tulevaisuudessa muuttaa takaisin maaseudulle. Rauhaan ja puhtaaseen ilmaan. Esimerkiksi kotikylästäni on vain puolen tunnin matka Lahden keskustaan ja silti saa nauttia täysillä maaseudusta. Kaupunkiin pääsee ja palvelut ovat suht lähellä. Eikä todellakaan tarvitse erakoitua. Minusta tuntuu, että pienellä paikkakunnalla ihmiset ovat enemmän tekemisissä toistensa kanssa kuin kaupungissa.

Tässä muutamia kuvia viikonlopulta.

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Odotusta

Mitä minä odotan häiltä ja tulevalta vuodelta ennen häitä? Entä häiden jälkeen?

Tulevalta vuodelta odotan opiskelua ja siinä lomassa hääsuunnitelmia. Ehkä vähän stressiä luvassa sekä opiskelujen suhteen, että hääjärjestelyjen suhteen. Aika, kun tuntuu aina lentävän ja vuosi menee varmasti nopeasti. Haluaisin edetä opiskeluissa hyvässä tahdissa eteenpäin ja saada pääainevalinnan selkeämmäksi päässäni sekä paperilla. Turvallisuustekniikka on tällä hetkellä mielessäni, mutta saa nähdä.

Parisuhderintamalla haluaisin jatkaa oikeastaan samaa mallia. Muistaa kiittää, huomioida, kuunnella, keskustella, kannustaa ja olla lähellä. Rakastaa.

Hääjärjestelyjen suhteen on odotettavissa pähkäilyä, puntarointia ja shoppailua. Päällimmäisenä shoppailusta mielessä morsiuspuku ja sormukset/sormus. Ja sitten kaikki muu vielä päälle. Budjetti pitäisi tietenkin ensin suunnitella tarkemmin, ettei tule ylilyöntejä. Täytyy pyytää kaasot ja sulhon bestmani/bestmanit. Minulle tulee kaksi kaasoa. Toista olen jo pyytänyt (suostui!) ja toista pyydän, kunhan nään hänet. Ja viimeisenä mielessä ehkä vaikein homma eli vieraslistan tekeminen.

Itse häiltä odotan rentoa ja mukavaa ilmapiiriä. Ihana nähdä kaikkia ystäviä ja sukulaisia iloisissa merkeissä. Odotan itse naimisiin menemistä ja siunausta liitolle. Hyvää ruokaa ja seurustelua myöhään iltaan. Ja hääyötä ;)

Häiden jälkeen olisi mahdollinen häämatka ja paluu arkeen rouvana. Nimi vaihtuu ja suhde on virallistettu, mutta vaikea uskoa sen tuovan suhteeseemme mitää radikaalia muutosta. Yhdessä uusiin tuuliin.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Vihkikirkko

Vihkikirkko on nyt sitten päätetty ja varattu. Se ei ollut ihan paras vaihtoehto, joka olisi ollut oma kotikuntani kirkko, mutta toiseksi paras kuitenkin :) Kotikuntani kirkko olisi ollut minulle tutuin, rakkain ja se on vielä todella kauniilla paikalla. Harmikseni kuulin, että siellä alkaa juuri kattoremontti ja sisätiloissakin on pieniä remonttikohteita. Päädyimme sitten toiseen kirkkoon, koska ei tuo kaunis kotikirkkoni ole hehkeimmillään muovipussiin käärittynä.

Eräs tämän kirkon hyvistä puolista on, että haluamamme vihkipappi on nykyisin kyseisessä seurakunnassa, joten hänen saaminen toimittamaan seremoniaa on helpompaa. Pappi on meidän kummankin oma rippipappi ja muutenkin tuttu, mukava ja hyvä puhumaan.
/* Google Analytics */