sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Mitä on rakkaus?

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa. 1. Kor. 13: 4-8

Luin eräästä lehtisestä, että rakkaus ei ole tunne vaan suhde, johon liittyy monenlaisia tunteita. Se on mielestäni hyvin sanottu. Rakkauteen liittyy niin paljon. Rakkautta on vaikea punnita tai vertailla. Rakkaus on loputon voimavara, josta ammentaa. Rakkaudessa haluaa toiselle vain hyvää.

En usko siihen yhteen oikeaan. Mutta uskon siihen, että jokaisella voi olla se oma elämänrakkaus. Toiset sopivat yhteen paremmin kuin toiset. Mutta loppujen lopuksi paljon on kiinni sattumasta ja siitä, että nämä kaksi rakastuvat toisiinsa ja sitoutuvat elämään yhdessä. Yhdessä myötä- ja vastoinkäymisissä. Hyväksyvät toisensa sellaisinaan ja oppivat ottamaan toisensa huomioon.

"Ja pieni, pieni lause oli heillä suojanaan:
sua rakastan, sua puolustan, pysy sylissäni vaan."
Vuokko Hovatta, Syleily

keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Valinnan vaikeutta

Viimepäivinä olen pähkäillyt häiden ajankohtaa. Olisiko parempi mennä naimisiin kevään lopulla vai vasta elokuussa? Ne ovat oikeastaan ne vaihtoehdot, ettei kesätyöt (joita toivottavasti on) keskeydy niin pahasti..

Toisaalta kevät on mukavaa aikaa, kun luonto on juuri puhjennut kukkaan. Kaikki on niin vehreää. Saattaisin saada jopa häihini metsästä kieloja, joita olen haaveillut.


Toisaalta taas elokuussa on usein hyvät ilmat ja lämmintä. Pidän muutenkin elokuusta. Olen myös pohtinut mahdollista häämatkaa. Voisihan mennä loppukeväästä naimisiin ja vasta elokuussa matkalle tai tai..en osaa päättää.

maanantai 25. toukokuuta 2009

Auta lähimmäistäsi

Kävin eilen ensivastetestissä. Olen ollut yli kymmenen vuotta mukana VPK:ssa. Sen kautta ensiapuasiat ovat tulleet minulle tärkeiksi. Olen toiminut ensivasteryhmässä jokusen vuoden. Se on siis ryhmä, joka syrjäseuduilla menee usein tapahtumapaikalle ennen ambulanssia. Ambulanssin tulo, kun pienemmillä paikkakunnilla kestää usein yli puoli tuntia ja se on hätätilanteessa kohtalokkaan pitkä aika.

Itselleni on erittäin tärkeää, että koen osaavani auttaa, jos jotakin sattuu. Se, että harjoittelen muutamia kertoja vuodessa ja päivitän tietojani säännöllisesti on sen arvoista, jos voin kerrankin taidoillani auttaa hätään joutunutta. En tiedä, miten voisin antaa itselleni anteeksi, jos esimerkiksi läheiselleni sattuisi jotain ja tietäisin, että pienellä vaivalla paljon olisi ollut pelastettavissa. Aina eivät omat taidot riitä, mutta ainakin tiedän tehneeni parhaani.

Ei voi luottaa siihen, että ammattilaiset ehtivät aina paikalle nopeasti. Esimerkiksi sydänpysähdyksessä on kyse hyvin pienestä ajasta. Aivovaurio syntyy muutamissa minuuteissa. Elvytystaito on kullan arvoinen.

Ei kannata jättää varaa jossitteluun. Esimerkiksi spr järjestää ensiapukursseja säännöllisesti. Tuolla spr:n sivuilla on muutenkin hyvää tietoa. Kannattaa käydä vilkaisemassa.

torstai 21. toukokuuta 2009

Ukkosta ja Ullakolla

"Ukkosta ja ullakolla
me istuttiin
valon hiipuessa tytöt
ne säikkyi niin
--
ja kun katselen sua nyt
mä tunnen sen
sinä herätät minussa
tän kaiken

ja kun katselen sua

voiko onni olla tässä
kun ollaan vaan
eikä edes pyrkimässä
sen suurempaan
voiko onni olla tässä

menneet menneet muu tuloillaan"
-Juha Tapio

Tänään oli mun vuoden ensimmäinen ukonilma. Tuntui oikeastaan mukavalta. Pitkästä aikaa maa sai vähän vettä ja ilma on raikas.

Päivä on ollut pullollaan arjen pieniä iloja. Vapaapäivä, herätys aamulla oman rakkaan vierestä, aamiaista, poikaystävän tekemä ruoka ja leipomistaan odottava pullataikina. Aina ei muista iloita näistä pienistä asioista. Mieltä painaa huomisen matikantentti tai tekemätön venäjän essee, ja tämä hetki unohtuu.

Onni on tässä.

keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Polkien maailmaan!

Olen viime syksynä ja tänä keväänä innostunut pyöräilystä. Se on aivan loistava laji! Olen juuri semmoinen hyötyliikkuja ja mikä olisikaan parempaa hyötyliikuntaa. Etenkin kaupungissa pyöräily on varmaankin helpoin ja usein nopein liikkumistapa. Jostain luin, että taajamassa alle seitsemän kilometrin matkat taittuu nopeiten pyöräilemällä.

Minulla on kouluun viisi kilometriä matkaa ja keskustaan reilu kolme kilometriä. Ne matkat taittuvat etenkin näin kesäisin tosi kätevästi pyörällä ja siinä sivussa saa liikuntaa. Monet sanovat, etteivät viitsi pyöräillä töihin tai kouluun, koska siinä tulee hiki. Varmasti totta ja kyllä itsellänikin usein hiki pintaan tulee, mutta mielestäni se on kuitenkin pohjimmiltaan tekosyy. Aina voi ajaa rauhallisesti ja suihkut on keksitty!

En ole aikaisemmin innostunut pyöräilystä, koska se on tuntunut niin rankalta. Viime kesänä, kun muutimme Tampereelle pyöräily lisääntyi ja aluksi olikin rankkaa. Tuntui, etten pysy poikaystäväni perässä. Yllättävän nopeasti kunto kasvoi sen verran, että pyöräilystä jopa nauttii ;) Myös reisissä huomasin muutoksen jo aika pian. Muotoa alkoi tulla.

Ja mikä parasta pyöräily on myös kevyttä luonnolle ja kukkarolle. Se sopii hyvin tämmöiselle köyhälle opiskelijallekin. Kypärään ja ajopeliin joutuu tietysti aluksi hieman sijoittamaan, mutta sen jälkeen ei tarvitse kun pientä huoltoa.

tiistai 19. toukokuuta 2009

No jo on..

Kuuntelin tänään radiosta keskustelua kannabiksen laillistamisesta. Kansanedustajista osa ja suomen kansasta kuulemma kolmasosa kannattaa laillistamista. Olin järkyttynyt, että luku on noin suuri.

Kannabikseen ei välttämättä synny riippuvuutta ja yliannostus on vaikea saada, mutta se on kuitenkin keskushermostoon vaikuttava huume. Äitini on päihde- ja mielenterveystyöalalla ja oli jonkun aikaa sitten harjoittelussa nuorten kuntoutusklinikalla. Hän sanoi siellä olleen useita nuoria, jotka olivat kannabiksen ansiosta joutuneet huumepsykoosiin, joka voi kestää loppuelämän. Ja tälläinen aine halutaan laillistaa? Vaikutukset riippuvat paljon ihmisestä, mutta mistä sitä etukäteen tietää, olenko minä juuri se, joka saa mahdollisesti jo ensimmäisellä kokeilulla kannabiksesta loppuelämän kestäviä ongelmia.

Joku kansanedustaja oli puolustanut väitettään sillä, että kannabis on vaarattomampaa kuin tupakka. Se ei minusta kuulosta kovin hyvältä puolustukselta. Minun puolestani tosin tupakkakin voisi olla kiellettyä, mutta niin pitkään käytössä olleen tuotteen kieltäminen ei olisi aivan helppoa. Kantaa puolustetaan myös vertaamalla kannabista alkoholiin ja sen vaikutuksiin. Totuushan on se, että jos alkoholin kaltainen kemikaali yritettäisiin nykypäivänä saada markkinoille elintarvikkeena, se ei tulisi ikipäivänä onnistumaan. Mielestäni ei ole järkevää verrata vaarallisuutta alkoholin tai tupakan kaltaisiin tuotteisiin. Miksi haluaisimme yhden aineen lisää pidentämään mielenterveydenhoidon jonoja? Eikö tupakassa ja alkoholissa ole jo tarpeeksi?

sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Hääunelmia

Viimepäivinä mieleni ovat täyttääneet hääsuunnitelmat. Häät olisi tiedossa todennäköisesti kesällä 2010. Olen yrittänyt keksiä muuta ajateltavaa, kun tuntuu liian aikaiselta vielä aloittaa suunnitelmia. Olen vaan niin innoissani :)

Budjetti tulee olemaan pieni, mutta tarkkaan en vielä tiedä pystyvätkö vanhempani ja appivanhempani auttamaan kustannuksissa ja kuinka paljon. Olemme poikaystäväni kanssa ajatelleet nostaa opintolainat ensi vuodelta ja järjestää häät niillä rahoilla. Mielestäni ei ole järkeä siirtää häitä hamaan tulevaisuuteen rahan takia, koska samahan se on maksanko tulevaisuudessa häitä vai opintolainaa. Tietysti koskaan ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta olemme kuitenkin kumpikin opiskelemassa suht hyvä varaisiin ammatteihin.

Pitää muistaa, että häiden tarkoitus ei ole rahalla mässäily vaan siunata parin yhteinen taival. Uskon, että saamme järjestettyä ikimuistoiset ja ihanat häät. Jostakin ehkä pitää luopua, mutta täytyy muistaa, mikä on tärkeintä. <3

Ensimmäistä viedään

Tosiaan. Mieli on vähän sekaisin tällä hetkellä.. Pientä ahdistusta aiheuttaa kevään viimeiset tentit ja kesätyöt. Kymmenien kesätyöhakemusten jälkeen sain kuin sainkin soiton työhaastatteluun ja pääsin töihin pieneen kahvilaan. Ahdistusta aiheuttaa töiden epävarmuus. En ole tehnyt vielä työsopimusta ja töiden määräkin riippuu täysin kesän säistä. Harkitsen jo vakavissani hakemista puhelinmyyjäksi..

Opiskelen diplomi-insinööriksi ensimmäistä vuotta. Ympäristötekniikkaan olen suuntautumassa ja se tuntuu mielenkiintoiselta alalta. Pidempiaikasempi unelmani on ollut päästä opiskelemaan lääketiedettä, mutta ovet lääkikseen eivät ole avautuneet. Tänä keväänäkin olen hakemuksen laittanut, mutta en ole varma menenkö pääsykokeisiin, koska en ole lukenut juurikaan. Olen kuitenkin jo löytänyt alan, josta minulla on paljon intoa oppia lisää.
/* Google Analytics */